Heeeeeiiii, mikä helevetti tuo keltainen homma taivaalla on, siis tuo joka sattuu silmiin kun tuijottaa? Ennen sokeutumista on parempi sijoittaa katseensa hetkeksi vuoden kakkos-Infernoon, jonka juttusadon avaavat tiiviit mutta infopitoiset tarinat aiheista Refusal, Malakhim, Twin Temple, Tyrantti ja Kaleikr. Eli Juutilaisen Jonihan se on siellä taas vuoleskellut Sytykkeitä.
Kolumnisivulla Marko ”Mape” Ollila kertoo meille, että nostalgia on hevonpaskaa, ja Heavy Cooking Clubissa saamme nauttia Rue Mørgue -yhtyeen Waldemarin vegaanisesta ”koreapannusta”.
Laajemmat haastattelut avaa Dream Theater. Puheen alle asettuu paitsi pari yhtyeen klassikkoa myös uutuuslevy Distance Over Time, ja päästäänpä tarinan varrella muistelemaan myös yhtyeen muinaista Nummirockin-keikkaa, jota ennen Kauhajoella mesosivat muuan Slayer ja Pantera. Äänessä ovat solisti James LaBrie ja kitaristi John Petrucci.
Sitten availee äänijänteitään baaritiskillä keikkuva Sakis Tolis, jonka lempilapsi Rotting Christ on toiminut miltei yhtä pitkään kuin Dream Theater, mutta varsin eri kulmauksesta. Uutta puskee Rottareiltakin, eikä meno ole edelleenkään jähmeää.
Rotting Christ. Kuva: Ester Segarra
No ei se ole sitä In Flamesilläkään, vaikka musiikillisesta nykyolemuksestaan voi olla montaa mieltä. Legendaarinen ruotsimetallibändi teki nyt toisen peräkkäisen levyn amerikkalaistuottaja Howard Bensonin kanssa – kuinka se on muuttanut yhtyeen muotoa? Laulaja Anders Fridén ja kitaristi Björn Gelotte, vanha taistelupari, kertovat.
Setämiessarjaa jatkaa Queensrÿche, joka julkaisee jo kolmannen ex-solistinsa Geoff Taten jälkeisen albumin, ja meno on ilmeisen hyvä, ainakin mitä Taten korvaajan Todd LaTorren sanoihin on uskominen. Tai voihan sitä uskoa arvioitsijaammekin, joka kritikoi uuden The Verdict -albumin perin hyväksyvin sanankääntein.
Candlemass. Kuva: Anders Pålsson
Ja sitten setäpitoinen uutuuslevy, jonka allekirjoittanut allekirjoittaa paksulla musteella, albumi jonka ei pitänyt koskaan ilmestyä: Candlemassin uusi The Door to Doom, jonka löytää myös levyarvioiden kärjestä. On muikea kiekko! Voisihan tässä mussuttaa, että siinä sitä vain levytellään vaikka toista luvattiin, ja vaikka mistä, mutta jos maailma on uuden Candlemass-albumin kanssa hivenen parempi paikka kuin ilman, miksipä ryhtyä moiseen. Tyytyväinen on itse tuomiovelho Leif Edlingkin, selviää jutustamme.
Vaan ei ole muuten hassumpi maaliskuun alussa julkaistava kymmenes Children of Bodom -levy Hexedkään. Salillahan tuo on soinut itselläni taajaan, ja kyllä siinä paikan pienimmät puntit saavat kyytiä, kun vetreä(t) veteraani(t) pistä(v)ä(t) tikaten. Tavoitimme yhtyeen johtohahmon, kitaristi Alexi Laihon jostain päin maailmaa, ja hyvin tuntuvat olevan palikat järjestyksessä silläkin suunnalla. ”Parikymppiselle sekoilijalle voi sanoa, että ride on dude, pidä hauskaa ja nauti. Vanhempana se meininki on surullista ja säälittävää.” No eläpä muuta virka.
Pölkyllä-palstalla saa syväluotauksen entisen Kamelot-solistin, hiljattain vanhan bändinsä Conceptionin pariin palanneen norjalaislaulaja Roy Khanin sielunvesistö, ja Salamyhkä-sivulla paneudutaan entisen Iron Maiden -mylvijän, nykyisen ”Blazen vaan” debyyttisoololevyyn vuodelta 2000.
Mustan Kuun Lapset.
Vanha liitto täyttyy tällä kertaa Mustan Kuun Lasten päällikön Pete Lehtisen johdatuksesta yhtyeensä monipolvisiin vaiheisiin, ja Kuudes piiri -sivu päättää lehden kertomalla maamme hevibändeille, miten haluttuja lämmittely-yhtyeen paikkoja kannattaa oikein hakea.
Tällaista. Perjantaina 22. helmikuuta.
