Inferno 3/2019: Devin Townsend, Battle Beast, Evergrey, Yngwie Malmsteen, Eluveitie, Belzebubs, Shane Embury, Xysma…

Sadaskuudeskymmenesseitsemäs Infernon numero julki perjantaina 22. maaliskuuta.

Päivä on taas yötä pidempi, sanovat, mutta ei meillä. Tästä pitävät jo startissa huolen Joni Juutilaisen Sytykkeitä-sivuille valikoidut aktit Annihilatus, Sinmara, Silver Bullet, Cumbeast ja Waste of Space Orchestra.

Homma jatkuu kolumnisivulla, jonka on täyttänyt viehättävillä sanoillaan Markus ”Kuoleman” Laakso, joka palaa omalla tavallaan viime numerossa puituun nostalgia-aiheeseen.

Myös Heavy Cooking Clubissa tiiraillaan tietyllä tapaa menneeseen, sillä kokkausvuorossa on aikuiseen makuun sovitetuilla sävelillään klassisiin rocksointeihin kurottelevan The Milestones -yhtyeen Veli Palevaara. Kokittelun taustalla soiva levykin on valiovuodelta 1974.

Ensimmäisessä pitkässä artikkelissa ollaan paremmin hetkessä, kun haastismikkiin rupattelee jo neljännellä Battle Beast -albumillaan laulava Noora Louhimo. Nyttemmin myös näköradion suursuositusta Suomilove-ohjelmasta tuttu nainen kertoo, että maailmassa on aika vähän asioita, joihin hän ei lähtisi mukaan. No, tervetuloa laulamaan hassu hattu ja vielä hassumpi promillemäärä päässä karaokea Infernon pikkujouluihin Aadolf Virtasen Valkeakosken-residenssiin!

Ruotsalaishaastattelut avaa göteborgilainen Evergrey, jonka hiljattain ilmestynyt The Atlantic -levy kuuluu alkuvuoden kohokohtiin progepitoisessa melodisessa metallissa. Millaista yhtyeen kiistattoman pomon Tom S. Englundin kanssa on työskennellä? Jotain tästä saattaa selvitä, kun kyselimme asioita Evergreyssä bassoa pomputtavalta Johan Niemannilta.

Evergrey.

Välissä Itävaltaan. Sieltä tulee yksi folkissa pyöritellyn metallin kärkinimistä, Eluveitie, jonka paatti oli karahtaa melko tavalla karille, kun sen joukoista irtosi kerralla peräti viisi jäsentä. No, yhdeksästä on vara irrottaa, ja kun tilalle löytyy entistä ehompaa ”kampetta”, yhtyeen uudesta Ategnatos-albumista voidaan puhua vahvana uutena tulemisena. Christian ”Chrigel” Glanzmann tuumaakin, että tilanne on kuin olisi voittanut lotossa viisi kertaa putkeen.

Tuosta suomalaisten kansallispelistä puheen ollen, kenenpä lottoatte olevan kyseessä, kun promokuvista löytyy tuuheakutrinen, napaan asti auki olevaan nappipaitaan sonnustautuva ja ilmeisen ruotsalainen kaveri ensin sadan samanlaisen Stratocasterin ja sitten runsaan Ferrari-valikoiman keskeltä? Jep, omanlaisensa coveralbumin julkaissut Malmsteenin Ynkkähän se. ”Soitin erinomaisesti 80-luvulla ja tulen soittamaan erinomaisesti 2020-luvulla, enkä aio muuttaa mitään siitä, mitä teen täysin oikein juuri tällä hetkellä.” Mitäpä tuohon lisäämään.

Sarjakuvataiteilija JP Ahosen kynästä syntynyt sarjisbändi Belzebubs julkaisee ensi kuussa debyyttialbuminsa, ja Aki Nuopponen haastatteli yhtyettä ainoalla soveliaalla tavalla: sarjakuvan ruutujen sisällä. Näemmä mies osaa juoda bändin kaljat piirrettynäkin.

Devin Townsendistä voi olla vaikka mitä mieltä, mutta yksi juttu on varma: tämä kanadalaisherrasmies on hemmetin hyvä haastateltava. Vaikkeivät Devin ja hänen ensi viikolla julkaistava Empath-albuminsa herättäisi sitten minkäänlaisia kiinnostuksenväreitä, juttu kannattaa tavata. Mies puhuisi luultavasti kiinnostavasti vaikka sote-uudistuksesta.

Vaan ei ole huono puhuja Shane Emburykaan – ja vaikka olisikin, häntä tulisi silti rakastaa syvästi. Pitkän päivä-, ilta- ja yötyön metelin hyväksi kuuluvimmin Napalm Deathissä, mutta myös lukemattomissa sivuprojekteissa tehnyt nallekarhu paljastaa haastattelussamme rakastavansa… hiljaisuutta. Hiljennynkin kunnioituksesta.

Salamyhkä-palstalla on ruodinnassa Pariisin Kevät -yhtyeen parissa massasuosioon pompanneen Arto Tuunelan edellisen bändin Major Labelin vuonna 2009 julkaistu kakkosalbumi, ja levyarvioiden piikkipaikalta löytyy jo viime syksynä lehdessämme haastateltu death metal -superbändi Vltimas.

Vaan eipä kiintoisa meininki pääty tähän: Vanhassa liitossa on haastattelussa kolme jäsentä legendaarisesta Xysma-yhtyeestä. Bändin ensimmäisestä keikasta tulee 26.3. kuluneeksi 30 vuotta, ja ajankohtaisuutta lisää tieto, että Svart-levy-yhtiö julkaisee syksyllä Xysman varhaistuotannon niputtavan vinyyliboksin. Niinpä ruumiinavauksessamme kosketellaankin nimenomaan yhtyeen suoliston alkupään mutkia.

Ja sitten on enää 6. piiri, jossa käsitellään asiaa, joka hermostuttaa ainakin allekirjoittanutta keikoilla joskus niin maan pirusti: naaman edessä heiluvaa kännykkää.

Tätä perjantaina 22. maaliskuuta.