Inferno 7/2019: Slipknot, Tarja Turunen, Entombed, Hate, Destruction, Hammerfall, Santa Lucia…

Infernon sadasseitsemäskymmenesensimmäinen numero julki perjantaina 30. elokuuta.

Show must go oo-o-oon”, lauloi Mercuryn Freddie aikoinaan, ja näinhän se on homman laita myös Inferno-porukoissa. Niinpä Joni Juutilainenkin on karistanut kesän lämmöt kaljustaan ja valmistellut meille aimo nuotiota Excuse, Tenebrae in Perpetuum, Isole, Freedom of Fear ja Radien sytykkeinään. Kun tulet on tehty, Heavy Cooking Club -notskilla istuskelee Kaiserin, aivan mainion stoneryhtyeen, Riku.

Kimmo K. Koskinen paneutuu kolumnisivulla aiheeseen, jota allekirjoittanutkaan ei malta olla pääkkärissään sohimatta, eli äänentoistoon ja levyjen uusintajulkaisujen tarpeellisuuteen/tarpeettomuuteen.

Pitkien haastattelujen antamisen aloittaa laulajatar, jota ei ohiteta mielipiteettä. Tarja Turunen kertoo tekevänsä tätä nykyä biisinsä itse ja lataavansa niihin syvimpiä tuntojaan itseään säästämättä – jäämme odottamaan, kuinka maailmanlaajuinen tietoverkko, tuo lahjomaton ininän tonava, suhtautuu asiaan.

Internetillä on taatusti mielipide myös seuraavasta aiheestamme, nimittäin Entombedista, ja tällä kertaa ”siitä ihan oikeasta”, jonka perässä ei roiku ylimääräisiä kirjaimia. Legendaarinen Alex Hellid valottaa, missä Enska-leirissä mennään armon vuonna 2019, ja arvelisin, että uutiset ovat bändin faneille kutaa.

”Sen oikean” Entombedin ydinkolmikko Uffe Cederlund, Alex Hellid ja Nicke Andersson.

Pääjututettavamme on maailman metallihommat parikymmentä vuotta sitten uusiksi pistänyt Slipknot, joka sekin kuuluu bändeihin, joista jaksetaan vääntää juupasta ja eipästä varmasti planeetan tappiin. Halusit tai et, uusi Slipknot-levy on tosiasia, ja siitä ja paljon muusta meille kertoilee yhtyeen kitaristi Jim Root.

Muissa ”perushaastatteluissa” kuullaan yhden vuoden kovimmista metallilevyistä tehnyttä puolalaisveteraani Hateä, elämänmuutosten kautta uuteen kukoistukseen sinkoutunutta sveduhevibändi Hammerfallia ja Saksasta käsin tuimaa thrashiä vuosikymmeniä tykittänyttä Destructionia.

Omintakeista vauhtimetallia soittanut Santa Lucia 1980-luvun lopussa. Kuva: Kari Lahtinen

Pölkylle astelee soololevyn juuri julkaissut, takavuosien bändinsä Velcran kanssa vielä kerran lavalle tänä syksynä nouseva Jessi Frey, ja myös Vanha liitto on ladattu räjähtävällä keski-ikäisellä naisenergialla, kun haastattelusta löytyy Svartin julkaisemalle lp-boksille pakatun Santa Lucian laulaja Mape Morottaja.

Arvioiden pääosassa on Opethin syyskuun lopussa julkaistava albumi – kummalla kielellä se on parempi, enkuksi vai ruotsiksi? –, ja Kuudennessa piirissä sukelletaan örinälaulun saloihin säröalan ammattilainen, Finntrollin Mathias Lillmåns oppaanamme.

Tällaista. Perjantaina 30.8.