Aika vähille on jäänyt Borknagarin tutkiminen tässä kodassa, mutta jos jälki on aiemmalla albuminipulla lähellekään tätä tasoa, 1990-luvulta asti tiputeltu tuotanto täytyy ottaa kunnolla kuulotorven alle.
Norja-skenestä tutuista sälleistä koostuva Borknagar esittää progressiivisella kierteellä siunattua mustemman sorttista metallia, ja tekee sen erittäin tyylikkäästi. Jos toimintaa vertaa vaikkapa Enslavedin lähestymistapaan, Borknagarilla on vähemmän partaa ja enemmän salonkikelpoja pukineita. Vakuuttavuus on silti milteipä samaa luokkaa.
Runsasmelodisissa biiseissä on ulottuvuuksia vaikka muille jakaa, mutta suurta osaa Urdin kiehtovuudessa pelaa herrojen Vortex, Vintersorg ja Lazare touhuilu lauluhommissa. Kerrassaan mainiota yhteenpeluuta triolta, ja etenkin Vortex (myös Arcturus) osoittaa venyvänsä puhtaissa mukaviin suorituksiin.
Urd on kokonaisuutena vallan mainio julkaisu, mutta etenkin sen muutamat ässäraidat (The Beauty of Dying Cities, Mount Regency…) pakottavat palaamaan levyn ääreen yhä uudelleen ja uudelleen. No palataan, perkele.
– riekin matti
Levy arvostellaan 24.3. ilmestyvässä Infernossa.