Tätä on odotettu – ja pelätty. David Vincentin paluu Morbid Angeliin on ollut keikkalavoilla menestys, mutta miten käy symbioosin levylautasella?
Noh, todennäköisin skenaario lienee, että Illud Divinum Insanus tulee hämmentämään ja jakamaan kansaa. Ja kaksijakoinen on itse levykin. Se on ”morbideimmillaan” helvetin kovaa kamaa, juuri sellaista jylhemmän kautta vinksahtanutta kuolemaa kuin salaa odottelikin saapuvaksi.
Sitten on tämä perillemenon puolesta mutkikkaampi osasto, industrial-hakkaukset ja ”normaaliin rocktarttuvuuteen” tähtäävät biisinosaset, joiden lopullinen tarkoitus tässä yhtälössä ei ole selvinnyt ainakaan vielä viidenkunnan kuuntelun perästä. Rehellisesti on sanottava, että levyn heikoimmat biisit ovat huonoja. Onneksi niitä ei ole tukuttain.
Vanha kuolemanjumala venyttelee siis tarttumaraajojaan, kuten on toki tehnyt monesti aiemminkin, ja fanin kohtalona on seurata nöyrästi vierestä.
Tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa, kuinka levyä arvottaisi. Se nyt ainakin on klaari, ettei tämä yhtye kumartele vieläkään – ainakaan ketään tai mitään verestä ja lihasta rakennettua.
– riekin matti
Morbid Angel -haastattelu 20.5. ilmestyvässä Infernossa. Levy arvostellaan 17.6. julkaistavassa numerossa.