Esoteerista sodankäyntiä norjalaisittain – kuinka uppoaa uusi Mayhem-albumi?

Joko siitä on seitsemän vuotta? Kyllä maar, eikä tämäkään aika ole onnistunut selventämään, etenikö edellinen Mayhem-albumi Ordo Ad Chao siivin vaiko evin. Tuo levy toi paitsi klassikkolaatta De Mysteriis Dom Sathanasilla (1994) äännelleen Attila Csiharin paluun myös yhtyeen musiikillisen tyylin muuntautumisen suuntaan, jossa ei ole rajoja – edes biisirakenteellisesti. Palttu oli hitusen hankalaa niellä.

Seitsemässä vuodessa bändin pääbiisintekijä on vaihtunut, mitä ei juuri huomaa sen soinnista – jos joltain, kesäkuun alussa ilmestyvä Esoteric Warfare kuulostaa Mayhemiltä. Meno on edellislevyn linjoja myötäillen edelleen varsin mielenvikainen, jos kohta sakeimpia hämyjä onkin sohittu syrjään.

Kolme kuuntelua ei selkiytä kiekon pohjimmaista olemusta oikein mitenkään päin, joskin on sanottava, että jotain perin kiehtovaa, tunnepohjalta vakuuttavaakin nyky-Mayhemin progesti vinksahtaneessa soinnissa ja Attilan eläimellis-mystisessä mökäilyssä on. Kuulokekuuntelussa pääsee ilman avittavia aineitakin suhteellisen tiloihin.

On täysin mahdollista, että albumi aukeaa ajan kanssa niin sanotusti isolleen, mutta yhtä todennäköistä, ettei sen kanssa pääse tästä puusta pidempään. Se nyt on varmaa, että edellislevyyn tykästyneiden ei kannata painaa ohituskaistalle.

Huom! Tämä ei ole arvostelu. Sen löydät painetusta lehdestä myöhemmin. Esoteric Warfare julkaistaan 6.6.