Teksti ja kuvat: Mikko Pylkkö
Meshuggah on vieraillut viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa noin joka toinen vuosi, mutta klubikeikat härmässä ovat olleet tiukassa. Viimeisestä kerrasta on ehtinyt jo kulua kymmenen vuotta. Tällöin yhtye kävi kiertämässä vuonna 2012 julkaistun Koloss-albumin tiimoilta myös Suomessa. Nyt Helsinkiinkin rantautuneella Immutable-kiertueella nähtiin muutamat viime vuodet sapattivapaata viettäneen yhtyeen perustajajäsenen ja kitaristin Fredrik Thordendalin paluu livekokoonpanoon.
Umeålaisporukka laittoi raskaamman musiikin tahtilajit uusiksi vuonna 1995 ilmestyneellä Destroy Erase Improve -albumilla. Levyllä yhdistyi aiemman tuotannon thrash metalin raivokkuus, fuusiojazz-vaikutteiset melodiat sekä groovaavat, polyrytmiset seitsemänkielisillä kitaroilla matalalta soitetut riffit. Tätä ilmaisua jalostettiin vuonna 1998 ilmestyneellä seuraajalla Chaospherellä, jolla tulkinta aggressiivistui ja suoraviivaistui, rytmien mennessä vieläkin monimutkaisemmiksi. Yhtye saavutti tyylinsä lakipisteen vuoden 2002 julkaisulla Nothing, jolla tempoja hillittiin ja kitaroita viritettiin vieläkin matalammalle.
Nothingin jälkeisillä julkaisuilla bändi ei ole enää juurikaan jalostanut ilmaisuaan, vaan jatkanut hyväksi havaitulla, joskin viimeisten levyjen myötä hieman jo itseään toistavalla, reseptillä. Yhtye on kuitenkin ehtinyt jättää merkkinsä raskaamman musiikin historian kirjaan omaleimaisella tyylillään, joka on sittemmin synnyttänyt oman genrensä, djentin. Sitä myötä on ilmestynyt myös lukuisia jäljittelijöitä, jokunen hyviä ja valtaosa heikompia.
Alun perin huhtikuulle suunniteltu keikka siirtyi viime hetkellä sairastapauksen vuoksi elokuulle. Konsertista noin kolmasosa koostui viimeisimmän levyn kappaleista, jotka psykedeelisvivahteista avausraitaa Broken Cogia lukuun ottamatta kuuluivatkin illan tylsimpään – ja heikoimpaan – antiin. Viimeisimmän levyn promootiokiertueesta huolimatta uusimman levyn kappaleita olisi voinut surutta jättää pois ja ottaa mukaan vaikka nyt poissaolollaan loistaneelta Chaosphereltä yhden jos toisenkin.
Yleisö tuntui myös janoavan vanhempaa materiaalia, sillä hiukan tunnustellen alkanut keikka syttyi yleisön osalta liekkeihin viimeistään kolmantena kappaleena kuullun Nothing-levyn Rational Gazen myötä. Vastaavaan hurmokseen ylsivät vain varsinaisen setin viimeisenä kuultu (niin ikään Nothingilta löytyvä) Straws Pulled at Random, encoren avannut Koloss-levyn Demiurge sekä illan viimeisenä kuultu klassikko Future Breed Machine. Viimeistä biisiä varten muuten hyvin vähäeleisen bändin kitaristeille Fredrik Thordendalille ja Mårten Hagströmille tuotiin mikit taustahuutoja varten. Komeasti ne rässikuorot edelleen irtosivat.
Yhtye on edelleen livenä äärimmäisen kovassa tikissä. Show’ta voisi kuvailla kolossaaliseksi – soitto on tiukkaa ja valoshow on tehty tukemaan viimeistä iskua myöten musiikkia, ja vain musiikkia. Tamperelaista koomikkoryhmää lainaten kaikki kappaleet soitettiin kuten oli ennalta sovittu ja ylös kirjattu.
Vaikka ikä alkaa jo yhtyeessä näkymään, vielä toivoisi, että musiikissa kuultaisiin kaikuja yhtyeen 90-luvun tuotannosta: fuusiojazzin makuisia väliosia ja äkäisempiä riffejä. Viimeisimpien levyjen myötä yhtye on liikaa mukavoitunut viivakoodinumeromaisiin riffeihin ja tasapaksuun ilmaisuun. Ehkä seuraavalla, kymmenennellä levyllä sitten?
