LIVE: Machine Head, Hatebreed – Jäähalli, Helsinki 1.2.2010

Ajatuksena Machine Head, Hatebreed, Bleeding Through, Helsingin jäähalli, maanantai ja 44 euron hintaiset liput ei ole kovin mukava yhdistelmä. Olettaa saattoi, että paikka on korkeintaan puolillaan muutaman vuoden takaisen The Black Crusaden tavoin, ja alun perin peräti neljän bändin kiertuekokoonpanon takia edes Machine Head ei soittaisi kovin pitkää keikkaa. Suurin osa näistä peloista osoittautui kuitenkin maanantaina perättömiksi, kun jäähallille olikin ilmaantunut oikein mukavasti ihmismassoja, ja illan antikaan ei jäänyt pelätyllä tavalla vajavaiseksi.

Hatebreed sai toimia omalta osaltani illan avaajana. Vaikka bändi on kerännyt monilla suunnilla paljon ylistystä yhtenä niin sanotun jenkkisoundisen nykymetallin parempana edustajana, ei ainakaan tämä Jäähallin-keikka kääntänyt päätä samaan suuntaan toinen toistaan väsyneempien levyjen vastapainoksi. Vokalisti Jamey Jasta oli kyllä omanlaisensa tapaus keulakuvana ja bändin energia pääsi mukavasti valloilleen selvästi liian isosta keikkapaikasta huolimatta, mutta valitettavasti tiukkaan keikkaan tarvittaisiin myös hieman parempia biisejä. Hatebreedin keikka kuluikin hyvin pitkälti pääesiintyjää odotellessa.

Machine Headin suhteen ei todellakaan tarvinnut pettyä. Sen sijaan, että bändi olisi soittanut kiusoittelevan puolinaisen setin esimerkiksi The Black Crusaden ja Sonispheren tavoin, tarjosi se kuin hyvityksenä näistä todella kattavan ja pitkän setin. Robb Flynn teki jo varhaisessa vaiheessa keikkaa selväksi, että illan aikana tullaan kuulemaan materiaalia bändin kaikilta albumeilta, eikä mukaan juuri niitä heikkoja paloja mahtunut. Vaikka Machine Headin kuivemmat ja pompukkaammat albumit kummittelevat edelleen ikävästi takaraivossa, voisi varsinkin kahta uusinta albumia ja tätä keikkaa muistellessa sanoa, että nimenomaan Machine Head on yksi niistä harvoista jenkkisoundisen nykymetallin kuninkaista.

Keikan aikana ei voinut kuin ihmetellä sitä vimmattua voimaa, jolla Machine Head runttasi ilmoille viidentoista biisin settinsä – etenkin kun ottaa huomioon, että bändi on soittanut The Blackeningin kiertueiden aikana jo yli 300 keikkaa. Robb Flynn osoitti jälleen kerran olevansa yksi nykymetallin kovimpia keulakuvia miehen pidettyä koko yleisöä komennossaan parhaimmillaan jopa istumakatsomoja myöten.

Vaikka keikan huippukohdat liittyivät parhaisiin helmiin Imperiumin, Beautiful Morningin, Spinen, Wolvesin, Aesthetics of Haten, Halon ja Davidianin tapaan, oli myös täydellä energialla mukana olleella yleisöllä vaikutuksensa illan onnistumiseen. Kun Robb Flynn komensi circlepitin pystyyn, lähti liikkeelle julmetulla vauhdilla pyörinyt kaaos. Kun Robb Flynn kehotti kaikkia nostamaan nyrkit ilmaan, tuskin yksikään nyrkki jäi nousematta. Ja niin edelleen. Machine Head ei jättänyt oikeastaan mitään epäselväksi. Keikan intensiivisyyden taso ei vain ottanut laskeakseen, pisimmät kappaleet upposivat hyvin lyhyempien runttauksien keskelle ja sounditkin toimivat kaikin puolin hyvin.

Niin tiukkaa kuultavaa kuin Machine Head olikin, ei keikan jälkeen voinut olla ajattelematta, kuinka kaikki oli kuitenkin vielä paremmin muutamia vuosia sitten Nosturin kokoiseen paikkaan puristettuna. Toisaalta, viimeistään tämä ilta todisti, että vaikka Machine Head on kasvanut Suomessa ulos pienemmistä klubeista, ei mikään yleisö taida olla liian suuri tälle bändille. Jossain vaiheessa iltaa tuli jälleen kerran mieleen, että tämän lähemmäksi 80-luvun Metallican keikkatunnelmia tuskin enää pääsee.

Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Susanna Torsti

Machine Headin setti:

Imperium
Ten Ton Hammer
Beautiful Mourning
Spine
Wolves
Days Turn Blue to Gray
Seasons Wither
Aesthetics of Hate
Old
Burning Red
Exhale the Vile
Declaration/Bulldozer
Struck A Nerve
Halo
Davidian