Metallikeikka, joka oli yhtä aikaa täydellisin ja epätäydellisin ikinä – Inferno Rammsteinin konsertissa

Rammstein - 10.8.2019 Ratinan stadion, Tampere

Kuva: Tomi Pohto

Melko tarkalleen kuukausi sitten vierailin vanhassa kotikaupungissani Hämeenlinnassa Kantolan tapahtumapuistossa järjestetyllä Metallica-keikalla, joka oli megaluokan konsertiksi vähintäänkin ristiriitainen kokemus. Todettakoon kertauksena, että logistisesti tapahtumapaikka oli surkea ja järjestelyjä ei oltu todellakaan tehty kattamaan 55 000 osallistujan tarpeet, minkä ohella näin suuren luokan ”Radio Rock -bändi” kuin Metallica keräsi lieveilmiönä paikalle myös valtavan määrän ainoastaan päänsä sekoittamisesta kiinnostuneita ihmisiä, joita ei bändi juurikaan kiinnostanut.

Miksi muistelemme tätä megaluokan Metallica-spektaakkelia yhä, vaikka tämänkin raportin otsikossa lukee Rammstein? Koska tänä viikonloppuna täällä Tampereella koettiin kaksi Rammstein-konserttia, jotka vetivät paikalle väkeä 32 000 pään verran, ja kaikki sujui esimerkiksi mainittuun Metallicaan verrattuna uskomattoman täydellisesti.

Itse asiassa Ratinan stadionilla koettu keikka oli sekä järjestelyjen että Rammsteinin puolesta jopa liiankin täydellinen. Kaikki asiat sekä lavalla että sen ulkopuolella oli järjestetty niin huolellisesti ja laskelmoidusti, että jonojen täydellinen uupuminen, palvelujen sujuvuus ja esimerkiksi ne ikuiset huolenaiheet WC-tilojen riittävyydestä saatiin tyystin unohtaa. Täydellisyys oli mahtava asia juuri näissä asioissa, ja siitä voi antaa Rammstein-keikkojen järjestäjille täydet kymmenen pistettä, mutta mitä tulee itse Rammsteiniin, ei bändin konserttia voi enää oikein kutsua rock-keikaksi.

Kuva: Tomi Pohto

Rammsteinin show oli niin megalomaanisen suuruudenhullu ja saksalaisten insinöörien huolellisuudella rakennettu spektaakkeli, että se jätti jopa bändin musiikin varjoonsa. Koko show oli kaikkine tehosteineen, pyroineen, asuineen ja draamankaarineen kuin Michael Bayn action-elokuva: Näyttävä, räjähtävä ja etäinen. Ajattelin useampaankin otteeseen ”VAU!” ja ”VOU!”, mutta jossain vaiheessa huomasin tunnelman jäävän hämmentävän kylmäksi siihen nähden, miten paljon liekkejä, tulta ja tappuraa lavalla oikeastaan nähtiinkään.

Bändin tuoreinta Rammstein-albumia hellittiin settilistassa peräti kahdeksan kappaleen verran, ja vaikka seassa kuultiinkin bändin lujimpia hittejä malliin Links 2-3-4, Mein Herz brennt, Mein Teil, Du Hast ja Sonne, ei valituilla kappaleilla ollut lopulta juurikaan väliä. Till Lindemannin laulu oli niin täydellisesti levyillä kuultua itseään ja Rammsteinin soitto myötäili niin täydellisesti levyversiota, että soitto olisi voinut yhtä hyvin tuutata PA:sta playbackina. Tässä koneistossa ei ole sijaa rockin vaarallisuudelle tai spontaanisuudelle. Rammsteinin koneisto on kirjaimellisesti mekaaninen kokonaisuus, joka ei tunnu enää edes ihmisen esittämältä.

Onko tämä sitten huono asia? Riippuu keneltä kysytään. Tosiasia on kuitenkin se, ettei tällaista showta tarjoile koko planeetallamme yksikään toinen orkesteri. Tämä on se Rammsteinin oma juttu, jota bändi on rakentanut pikkuhiljaa suuremmaksi ja hullummaksi jo neljännesvuosisadan ajan. Joka kerta kun Rammstein keikalla luulee jo nähneensä penistykkien, kumiveneiden ja juoksumattojen muodossa ihan kaiken, onnistuu bändi vetäisemään tehtaaltaan seuraavalle kiertueelle vielä suurempia raketteja, suuhun asennettavia valoja tai groteskimpia asusteita.

Niin, se hulluus ja groteskius on ollut aina osa Rammsteinin viehätystä. Bändin tavaramerkki on olla sopivasti provosoiva ja tökkiä fanikuntansa muurahaiskekoa milloin milläkin tempauksella, joita ei selitellä ollenkaan. Jossain kohtaa Rammsteinin kohdalla on kuitenkin onnistunut käymään niin, että sen äärimmilleen viety täydellinen brändäys on muuttunut kaikessa yllätyksellisyydessään yllätyksettömäksi. Ristiriitaista, eikö vain?

Kuva: Tomi Pohto

Kun Rammstein lähti maailmalle 90-luvun puolivälissä, se oli kuin saksalaisessa autopajassa valmistettu uniikki Volkswagen, jonka kylkeen oli maalattu kuvia hakaristeistä, seksuaalisesta väkivallasta, lapsenmurhista, kidutuksesta ja kaikesta mahdollisesta väristyksiä aiheuttavista asioista. Nyt vuonna 2019 Rammsteinin autotehdas on kasvanut valmistamaan maan suurinta vientituotetta, eikä sen shokkiarvosta ole juuri mitään jäljellä. Kun hankit Rammsteinin tuotteen nyt, tiedät täsmälleen mitä saat: Tuttua, turvallista ja täydellistä jälkeä. Ei enempää, ei vähempää.

Rammsteinin Ratinan konsertti oli siis erittäin hyvä, ellei täydellinen, mutta kaiken sen bändin kehoonsa hieroman rasvan ja paskan alta näkyy joukko hieman liiankin hienoa teatteria vetäviä hienoihin pukuihin sonnustautuneita saksalaisia herrasmiehiä, jotka ovat nyt itse sitä, mille he lähtivät aikoinaan julistamaan vastalauseita. Pienestä opportunistista on kasvanut varakas suuryritys, joka tarjoilee kansalle herkullista leipää ja komeita sirkushuveja.

En voi sanoa nähneeni ikinä aiemmin metallikeikkaa, joka oli yhtä aikaa täydellisin ja epätäydellisin ikinä. Nyt olen.

Teksti: Aki Nuopponen, kuvat: Tomi Pohto