Vuoden 2015 helmikuun ensimmäisen perjantain agenda Jyväskylän Tanssisali Lutakossa oli kotimainen melodinen aikuisrock ja sen mukainen hauskanpito.
Jyväskylään ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2009 saatu Keravan tennishevipartio Brother Firetribe houkutteli paikalle noin 300 hengen yleisön, josta osa oli mestoilla jo lämmittelijä Even Stevenin aikaan. Tältä joensuulaisesta rock-viisikolta en ennakolta odottanut juuri mitään. Pikaisesti netin ihmeellisestä maailmasta napattu musiikkivideomaistiainen antoi bändistä jokseenkin innottoman ja hieman epävarmankin kuvan, mutta onneksi totuus oli toinen.
Reilun puolen tunnin aikana Even Steven sai vakuutettua minut ja varmasti muutamat muutkin varmalla soitannalla ja ammattimaisen hillityllä esiintymisellä. Yhtyeen biisit jäivät mieleen rennonletkeinä, helposti lähestyttävinä ja suhteellisen lyhyinä, joskin keskenään yhtäläisinä, mutta niin se tuppaa ensikertalaiselle kuulijalle esiintyjästä riippumatta monesti olemaankin. Erityismaininnan ansaitsee ehdottomasti Even Stevenin keihäskaksikko Ilari Malinen–Timo Timonen, jotka vuorovedoin loihtivat klassisen rockin juuria vahvasti kunnioittavia soolojuoksutuksia terävän komppauksen lomaan.
Kritiikinpoikanen sen sijaan täytyy nakata sinällään hyvin ja karismaattisesti tulkinneelle laulaja Jukka Karppaselle. Mies ilmoitti jo ensimmäisessä välispiikissä anteeksi pyydellen, että ”lähdetään nopeasti tästä pääbändin alta pois” ja Brother Firetribe -paita päällään muisti jatkossakin mainostaa keikkakumppaninsa oheistuotteita oman yhtyeensä vastaavia enemmän. Edellä kerrottu osoittaa jonkinmoista tyylitaidottomuutta tai orastavaa alemmuuskompleksia. Mene ja tiedä mahdollisista bändien välisistä keskinäisistä sopimuksista, mutta lämppäriltäkin odottaisi sentään jonkinlaista kunnianhimoa ja edes veljellistä intoa haastaa illan pääesiintyjä.
Brother Firetribelle Jyväskylä oli Fabulous February Tour 2015 -rundin avausilta ja sujui kaikkinensa kaksijakoisesti. Vaikka tennishevistit pääsivät viime kesän ja syksyn aikana treenaamaan rystylyöntejään ja ässäsyöttöjään keikkarintamalla yhtyeen keikkailutahtiin nähden useasti, kärsittiin Lutakossa pienistä käynnistysvaikeuksista muun muassa yleissoundin osalta ensimmäisen kolmen biisin ajan. Muutenkin Tribe aloitti hiukan varmistellen ja vanhempaan materiaaliin (Breakout, Runaways, One Single Breath) luottaen – joskin hyvä niin.
Vaikka keravalaiskvintetti ei ole mielestäni tehnyt ainoatakaan huonoa levyä, viimeisimmällä Diamond in the Firepitillä (2014) on silti kahdesta edellislevystä poiketen myös selkeitä fillereitä. Joskin tällä rundilla settiin on valittu ne levyn ykkössyötöt eli Love Is Not Enough, Trail of Tears ja sinkkuveto For Better or for Worse, jotka soiton puolesta kulkivat mukavasti vanhempien rallien ohella. Vuoden 2009 Lutakon vetoon verraten Brother Firetribe ei tällä kertaa saanut aikaan vastaavaa yltiöpäistä hurmosta. Silti jyväskyläläisyleisö palkitsi bändin runsain aplodein ja yhteislauluin.
Laulaja Pekka Heinolle ilta oli sairaan hauska lauseen varsinaisessa merkityksessä. Herra kärvisteli lavalla kuumetautisena, mikä suurimmalta osin selitti sitä, että kaverin ääni ei riittänyt läheskään jokaisessa kappaleessa samoihin korkeuksiin mitä levyillä. Heinon onneksi Brother Firetriben basson varresta löytyvä Jason Flink on laulumiehiä itsekin ja tuki stemmoillaan hyvin Heinon silmin nähden paikoin vaikealta tuntunutta esiintymistä.
Keikan jälkeen Heino tosin totesi, että hänellä ei ole ollut lavalla milloinkaan aikaisemmin näin hauskaa. Sen saattoi päätellä jo vedon aikana viljellyistä levottomista välijuonnoista ja koko yhtyeen ylipäätään iloluontoisesta lavapreesensistä.
Muutama sananen vielä nykyisestä Tribe-rumpali Hannes Pirilästä. Kaverin soitto ei ole erityisen tyylikästä, mutta varsin napakkalyöntistä ja muutoinkin tarkkaa. Pirilä on myös esiintyjänä edeltäjäänsä Kalle Torniaista eläväisempi tapaus ja viljelee filleissään aina pikkuisen extraa levytettyihin Tribe-kappaleisiin verrattuna.
Brother Firetriben settilista: Breakout, Runaways, One Single Breath, Love is not Enough, Midnite Queen, Trail of Tears, I’m on Fire, Desperately, Reality Bites, Winner Takes it all, Hanging by a Thread, For Better or for Worse, Wildest Dreams, Heart Full of Fire. Encore: I’m Rock.
Jaakko Mannisen kuvagalleria:
