Turkuun kuuluu surinaa ja psykedeliaa – tässä tärpit Kiarama-festivaalin kattauksesta

Tulevana viikonloppuna Turun Gongissa vellotaan synkeän doomin, surisevan stonerin ja psykedelian merkeissä. Kiarama III lämmitellään torstaina neljän bändin voimin ja perjantaina käännetään volyymit tappiin ja annetaan palaa.

Infernon Jukka Hätinen ja Vesa Siltanen nostivat artistikaartista pari tärppiä, jotka Turun Humalistonkadulta itsensä löytävien matalan musiikin ystävien kannattaa katsastaa. Tai mikäli olet lähdön suhteen vielä kahden vaiheilla, tässä neljä syytä olla jäämättä kotisohvalle.

Koko festivaalin ohjelmiston löydät täältä.

Camera

Krautrockia kirkonkylällä, krautrockia iltapäivällä, krautrockia suurella tunteella, krautrockia painiotteella. Tämän järisyttävän Aknestik-uudelleenmuotoilun kirvoitti se seikka, että Camera on soitellut keikkoja, jos ei heinäpelloilla ja mattolaitureilla, niin ainakin julkisissa käymälöissä ja metroasemilla.

Tällainen työmoraali on tietysti arvostettavaa, sillä kyseinen musiikkityylihän lähtee napakasta rumpukompista. Ja kun rumpua tarpeeksi kauan paukutetaan, niin kyllä kai sen on sieltä löydyttävä. Kun se löytyy, sitä on syytä nakuttaa niin kauan että jokainen tennaripari tekee samaa. Uskaltaisiko tätä jopa luonnehtia tanssimusiikiksi? Herranen aika, kupolihan tässä on menossa jengalle.

-Jukka

Hiljattain debyyttinsä julkaissut Dö lupaa rumaa, raskasta ja painostavaa tunnelmaa. Raskaan ja painostavan voi allekirjoittaa täysin, mutta Dön groovaavassa doomissa rumuuden lisäksi myös jotain kaunistakin. Pörinän lisäksi triolla on korvaa melodioille ja rumpurytmit tömäjävät tiukasti.

Suositellaan vaikkapa Triptykonin tai High On Firen ystäville. Varsinkin jälkimmäisen Matt Piken touhuja on taidettu Dö-leirissä melko tarkkaan.

-Vesa

Warp Transmission

Tämä bändi tekee sellaista psykedeliarockia, joka on tuntunut jääneen muulta maailmalta noin kahden ja puolen vuosikymmenen taa. Kun 2010-luvun psykerock-liikehdintä on keskittynyt kenkiensä tuijottelun uuteen tulemiseen, tarvitaan vastapainoksi niitä uskaliaita, jotka pistävät oman ”viileytensä” peliin eivätkä välitä vallitsevista esteettisistä ihanteista. Tarvitaan niitä, jotka muistuttavat, että avaruus on kuitenkin loppupeleissä aika vaarallinen ja vittumainen paikka. Niitä, joiden autossa soi Monster Magnetin Tab ja Chromen Half Machine Lip Moves, eikä kukaan ole ajokunnossa. Suistu raiteilta Warp Transmissionin spastisen liikehdinnän ja meluisan rock’n’rollin ohjaamana.

-Jukka

Hexvessel

Kuten Oranssi Pazuzu, Death Hawks tai muut pääesiintyjän viittaa Kiaramassa harteilleen sovittavat bandit, ei Hexvessel varsinaisesti ole tärppi siinä mielessä, että yhtyeellä on allaan jo runsaasti kilometrejä, julkaistuja levyjä ja fanipohjaa. Kyseessä ei siis ole mikään musatoimittajaelitistin bongaama pikkubändi, josta kukaan ei ole aiemmin kuullut.

Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että Hexvessel on yksinkertaisesti kova bändi, jonka esiintymisissä on psykedeelistä tunnelmaa. Bändi soittaa tiukasti yhteen ja erityisesti viimeisimmän When We Are Death -albumin kappaleet jäävät soimaan korvamadoiksi päähän pitkiksi ajoiksi.

-Vesa