Black Sabbathin debyytti täyttää tänään 50 vuotta – merkittävän levyn kappaleista on kuultu vuosien varrella moninaisia tulkintoja

Heavy metalin kivijalka valettiin perjantaina 13. helmikuuta vuonna 1970.

Black Sabbath julkaisi debyyttialbuminsa tällä päivämäärällä tasan 50 vuotta sitten – ja loppu on sitä kuuluisaa historiaa. Kitaristi Tony Iommin omintakeinen soittotyyli ja soundi, basisti Geezer Butlerin mustasta magiasta, kauhusta ja fantasiasta ammentavat lyriikat, Butlerin ja rumpali Bill Wardin tiukasti groovaava rytmiryhmä sekä laulaja Ozzy Osbournen ihokarvat pystyyn nostattava tulkinta loivat yhdessä albumin, josta käytännössä sai alkunsa koko heavy metal -tyylisuunta.

Kahdessa päivässä tehty (yksi päivä äänityksiin, toinen miksaamiseen) albumi alkaa ikonisella nimikappaleella, jonka alun ukkosmyrsky ja kirkonkellot luovat hyytävän tunnelman heti ensimmäisillä sekunneilla – kunnes yhtäkkiä bändi iskee varomatonta kuulijaa päin näköä dissonoivalla tritonuksella eli ”paholaisena musiikissa”. Sama uhkaava ja synkkä tritonus jatkuu läpi kappaleen samalla kun Osbourne laulaa hyytävästi sängynpäähän ilmestyneestä Saatanasta. Ja vaikka loppulevy ei etenekään ihan yhtä synkissä syövereissä kuin nimikkokappale, on se edelleen kaukana sen ajan hippiliikkeen rauhasta ja rakkaudesta.

Yhtyeen blues- ja jazz-juuret kuuluvat vahvasti ja levylle äänitettiinkin bändin omien sävellysten lisäksi muutama blues-cover (Crow’n Evil Woman sekä The Aynsley Dunbar Retaliationin Warning). Lyriikkapuolella otettiin puolestaan vaikutteita muun muassa H.P. Lovecraftilta (Behind the Wall of Sleep) sekä J.R.R. Tolkienilta (The Wizard). Kokonaisuuden kruunaa levy-yhtiön tekemä ikoninen kansitaide metsässä vaeltavine mystisine naishahmoineen sekä sisäkanteen lyöty käännetty risti, jotka ruokkivat osaltaan bändin mainetta pimeiden voimien lähettiläinä.

Käänteentekevä ja aikaansa edellä ollut levy oli aikanaan sellainen kummajainen, että se otettiin kriitikoiden toimesta hyvin nihkeästi vastaan ja tyrmättiin lähes yksipuolisesti – esimerkiksi The Village Voice totesi sen olevan ”nekromantiahevonpaskaa”. Yleisö sen sijaan otti sen vastaan paremmin ja avomielisemmin ja se nousi kotimaassaan Isossa-Britanniassa levylistan sijalle kahdeksan. Vuosia myöhemmin myös kriitikot ovat ymmärtäneet levyn voiman ja merkityksen ja nykyään sitä pidetäänkin tosiaan koko heavy metal -genren syntypisteenä.

Vaikka yhtye puhkesikin kukkaan toden teolla vasta seuraavilla levyillään (Paranoid, Master of Reality ja Vol. 4), on Black Sabbathin merkitys bändin ja raskaan musiikin historiassa kiistaton eikä ajan hammas ole purrut siihen yhtään. On siis sanomattakin selvää, että levyn kappaleita ovat vuosien varrella tulkinneet ja sämplänneet lukuisat artistit genrerajoista välittämättä. Kokosimme yhteen muutamia tulkintoja, jotka löydät tuosta alapuolelta. ja koska originaali on aina originaali, löytyy alkuperäinen levy kokonaisuudessaan artikkelin alusta.