”En enää nauttinut keikoilla soittamisesta” – Glenn Tiptonin juominen sai K.K. Downingin lähtemään Judas Priestistä

Downing sanoo roudarien joutuneen laimentamaan Tiptonin kaljoja vedellä keikkojen aikana.

Judas Priest vuonna 1986

Juuri muistelmansa julkaissut entinen Judas Priest -kitaristi K.K. Downing kertoo tämän ja Glenn Tiptonin pitkäaikaisesta kumppanuudesta sekä Downingin eroamiseen johtaneista syistä tuoreessa Rolling Stone -lehden haastattelussa. Downingin mukaan hänen ja Tiptonin suhde oli hyvin hatara ja negatiiviset puolet katkaisivat kamelin selän viimein vuonna 2011. Lehden toimittaja tiedustelee, yrittikö Downing koskaan ratkoa ongelmia keskustelemalla.

”Yritin sitä, kun hänen juomisensa ennen keikkoja ja keikkojen aikana meni överiksi. Se ei auttanut mitään. Hermostuin vain, koska minäkin juon olutta, mutta tiedän, etten koskaan voisi tehdä noin. Se vaikutti jo keikkoihimme”, Downing toteaa pitkän hiljaisuuden päätteeksi.

Downing kertoo 18. syyskuuta julkaistussa Heavy Duty -elämäkertakirjassaan roudarien yrittäneen pitää Tiptonin juomisen aisoissa muun muassa laimentamalla tämän keikkaoluita vedellä.

”Vihasin nousta lavalle, sillä en voinut tietää, olemmeko synkassa. Minua hermostutti, eikä se ollut hauskaa. En enää nauttinut keikoilla soittamisesta ja se söi minua.”

Downing sanoo muidenkin jäsenten olleen tietoisia näistä Tiptoniin liittyneistä ongelmista ja siitä, että juuri nämä asiat olivat syy Downingin eroamiseen. Siksi hänestä tuntuu oudolta, ettei häntä pyydetty takaisin bändiin, kun ”ongelmien ydin” eli Tipton jättäytyi Parkinsonin taudin vuoksi sivuun Judas Priestin kiertueelta.

”He tiesivät, että Tiptonin juominen sekä hänen ja [manageriportaan] tapa päättää asioista ilman muiden mielipidettä olivat minulle iso ongelma. Kyllästyin siihen. Tunsin tekeväni kokopäivätyötä ja muut ajattelivat samoin. Olen varma, että he olisivat mieluummin pitäneet minut bändissä”, Downing toteaa.

”Haluaisin olla lavalla yhdessä energisen ja tiukasti yhteen soittavan porukan kanssa. Jos keikoista ei enää nauti, ei jäljelle jää paljon muuta. Bändärit, bileet ja muut hulluttelut ovat jääneet pois ja keikkailu käy työstä. Mutta jos lavalle nousemista ja soittamista odottaa innolla, kaikki on hyvin. Jos ei, ei ole mitään syytä keikkailla.”