”Enter Sandmanin soittaminen kolmattatuhatta kertaa alkoi käydä kuluttavaksi” – Jason Newsted avaa Metallicasta eroamisensa taustoja

Metal Hammer Podcastissa basisti myös myöntää raivostuneensa kuullessaan ...And Justice for All -levy valmiin miksauksen.

Jason Newsted poseeraa taideteoksensa edessä.
Kuva: Michele Eve Sandberg /Shutterstock /All Over Press

Metallicassa bassoa vuosina 1986–2001 soittanut Jason Newsted vieraili Metal Hammer Podcastissa keskustelemassa urastaan ja luonnollisesti myös ajastaan hevijättiläisen riveissä.

Newsted on aiemminkin puhunut siitä, että hän erosi bändistä, koska hänen ei annettu pyörittää sivuprojekteja kuten Echobrain-yhtyettä. Metal Hammer Podcastissa Newsted sanoo, että vaikka hän laittoikin aina kaiken peliin ollessaan Metallican kanssa lavalla, kävi se viidentoista vuoden jälkeen hänelle yksitoikkoiseksi.

”Pidin niiden biisien soittamisesta ja pystyin esittämään niitä muille antaen itsestäni kaiken, mitä löytyy, mutta Enter Sandmanin soittaminen kolmattatuhatta kertaa tietyn ajanjakson aikana alkoi käydä kuluttavaksi”, Newsted myöntää.

”Meillä on nytkin [Newstedin pitkäikäisen The Chophouse Band -yhtyeen] kanssa tusinoittain kappaleita, joissa on paljon erilaisia instrumentaatioita ja kaikkea. Jos minun pitää istua sen musan päällä liian kauan, tulen hulluksi. Teen yhä keikkoja ja kaikkea sitä, mutta en enää kykene siihen Broadway-show’hun, missä kaikki on aina samaa, samaa, samaa, samaa.”

”Kun ihmiset näkivät minut lavalla, he tiesivät, että annoin kaikkeni, sen viimeisenkin hikipisaran. Pystyin siihen, kun sain sivussa soittaa hullua musaa ystävieni kanssa. Se piti minut virkeänä ja voimakkaana ja kiinnostuneena musiikkiin. Jos ei olisi ollut mitään muuta kuin se yksipuolinen osa musiikkia, olisin lyönyt hanskat tiskiin jo kauan sitten. Mutta pidin itseni terveenä soittamalla kaikenlaisten tyyppien kanssa. Teen sitä myös tänään ja tulen tekemään sitä jatkossakin.”

”Tiedän, että osaan soittaa metallia. Olen kiivennyt sen vuoren huipulle. Sano vain aika ja paikka, niin täältä lähtee. Mutta pelkästään sen soittaminen ei tyydytä minua eikä ole tehnyt sitä pitkään, pitkään aikaan.”

Samaisessa lähes tunnin kellottavassa Metal Hammer Podcastissa Newsted myös myöntää tulistuneensa, kun kuuli ensimmäistä kertaa …And Justice for All -albumin (1988) lopullisen miksauksen. Kyseessähän oli siis Newstedin ensimmäinen Metallica-albumi, joka on surullisenkuuluisa siitä, ettei Newstedin bassoa kuulu levyltä käytännössä ollenkaan Lars Ulrichin rumpujen ja James Hetfieldin komppikitaroiden jyrätessä kaiken alleen.

”Olin vitun raivoissani! Lasketko leikkiä? Olin valmis hyökkäämään heidän kurkkuun kiinni!” Newsted naurahtaa ja vakavoituu sitten.

”Kyllähän se otti päähän, koska luulin soittaneeni hyvin ja juuri siten, miten minun odotettiinkin soittavan.”

Olemattomiin häivytettyjä bassoraitoja on myöhemmin selitetty muun muassa sillä, että bassot ja Hetfieldin kitarat soivat niin samoilla taajuuksilla, että levystä olisi tullut muhjua, jos jompaa kumpaa ei olisi laitettu taustalle. Koska Hetfield ja Ulrich olivat levyn tuottajia, sai uusi basisti tehdä tilaa. Jälkiviisaana Newsted toteaa, ettei ollut lopulta iso yllätys, että Justice kuulostaa siltä kuin kuulostaa, kun Hetfield ja Ulrich olivat puikoissa.

”He ovat aina tehneet levyjä sillä tavalla, aina (vuoden 1982 demokasetti) No Life ’til Leatherista saakka. Sen demon alkuperäisellä kasetilla lukee Larsin kirjoittamana, että ’Käännä stereoista basso alas’. Levy miksattiin kuten se kuuluu, mutta Larsista se sotki hänen rumpujaan, joten kun demoa lähetettiin levy-yhtiöille ja muualle, ohjeena oli kääntää basso pois ennen kuin edes pistät levyn soimaan. Hän on aina elänyt sellaisessa maailmassa, joten miksi […And Justice for All] olisi ollut yhtään sen erilaisempi? He tekivät Kill ’em Allin siten, he tekivät Ride the Lightningin siten, Master of Puppetsin… kaikki. Nuo kaksi kaverusta yhdessä huoneessa – niin ne hommat aina tehtiin maailman suosituimmassa metallibändissä.”

”Mutta jos Justice olisi miksattu kuten levyt yleensä, emme puhuisi siitä levystä nyt. Se olisi tehnyt tehtävänsä ja myisi varmaan edelleen pari tuhatta kappaletta vuodessa, kuukaudessa tai viikossa, kuulostaisi miltä kuulostaisi ja siinä se. Mutta koska lopputulos on mikä on, siitä on tullut tarpeettoman iso juttu, josta puhutaan vieläkin. Minusta on nerokasta, miten he eivät tienneet, miten nerokkaita he olivat tehdessään kännitokkurassaan sitä mitä he tekivät”, Newsted kuitenkin toteaa lopuksi.