Kampfarin uuden levyn teema on synkkä: lehdistötiedotteen mukaan Profan kuvastaa toivottomuutta, elämän saastaisuutta ja alistumista kuolemalle.
Näinkö todella ajattelette ympäröivästä maailmasta tänä päivänä?
– Ehdottomasti! Uskonnollisten ihmisten puheet syntisten joutumisesta helvettiin tuntuvat nykyään vähän mielikuvituksettomilta ja tylsiltä, joten jos haluamme ihmisten todella pelkäävän kuolemaa, miksi emme hiukan maustaisi tarinaa, basisti Jon Bakker virnistää.
– Ihmiset ovat pieniä demoneja, jotka tekevät kaikkensa tuhotakseen maailman, joten minne mennä, kun toivoa ei ole enää jäljellä? Ei pelastusta eikä loistoa… ainoastaan kärsimystä ja kuolemaa. Profanin sanoitukset antavat vastauksen tähän kysymykseen.
Kampfarin musiikki siirtyi jokseenkin tyypillisestä ”folk black metalista” kohti raskaampaa ja mustempaa suuntaa toisen alkuperäisjäsenen, kielisoitintaitaja Thomas Andreassenin, jättäessä bändin vuonna 2010.
Onko Andreassenin lähtö yhtyeestä ollut ainoa syy musiikillisen linjan muutokselle, vai onko takana jotain muutakin?
– Olisi väärin sanoa, etteikö Thomasin lähtö olisi vaikuttanut Djevelmaktin [2014] ja Profanin sisältöihin. Päätimme kuitenkin jo ennen Maren [2011] äänityksiä, että kurssin on muututtava, ja kutsummekin Marea kolmannen jaksomme ensimmäiseksi levyksi. Thomas osallistui täydellä otteella sävellystyöhön ja Ole [Hartvigsen, kitara] toi oman panoksensa liittymällä Kampfariin, millä on myös oma suuri osansa yhtyeen nykyisessä soundissa.
Kampfar on kasvanut kahden miehen levyprojektista hiljalleen kohti aktiivisesti keikkailevaa, niin sanotusti oikeaa bändiä. Tämän kuulee myös kappaleista, jotka kuulostavat levy levyltä enemmän bändin soittamilta ja myös aiempaa paremmilta.
Ainoana alkuperäisjäsenenä on mukana enää laulaja Dolk, joten on kysyttävä, mikä merkitys teillä uusilla kavereilla on yhtyeen kappaleiden suhteen?
– Ole on ehdottomasti pääasiallinen säveltäjämme. Dolk kirjoittaa käytännössä kaikki sanoitukset, ja Ask [rummut ja laulu] toimii hyvänä apuna kakkoslaulajana.
– Sävellyksemme hajotetaan yleensä pieniksi paloiksi, analysoidaan ja rakennetaan monta kertaa uusiksi koko bändin toimesta, joten voi sanoa, että Kampfar osallistuu nykyisin biisien tekoon aivan koko porukan voimin. Yhtyeeseen mahtuu monenlaista persoonaa omine musiikkimieltymyksineen, joten levyt ovat aika hyvä kuva siitä, mitä olemme. Jos joku meistä ei pidä jostain jutusta, heitämme sen kylmästi menemään.
Kampfar on kuulunut läpi 1994 alkaneen uransa folkahtavan black metalin piiriin. Genre on ollut etenkin Norjassa varsin yleinen esimerkiksi Isengardin, vanhan Ulverin ja Windirin myötä, mutta ei ole saanut kovinkaan merkittävää jalansijaa Ruotsissa ja Suomessa, missä black metal on nojannut enemmän perinteisiin saatanallisiin teemoihin.
Mitä luulet, miksi tämä alagenre on niin vahva juuri Norjassa?
– On hankala sanoa, miksi ruotsalaiset ja suomalaiset eivät sekoita perimäänsä ja traditioitaan black metaliin samalla antaumuksella kuin me. Ehkä olemme ihmisinä erilaisempia kuin luulemmekaan! Naapureillamme on toki folkahtavia black metal -bändejä, ja te suomalaiset näytätte kilahtaneen haitarimetalliin ihan tosissaan – sekä hyvässä että huonossa mielessä.
– Norjalaiset ovat pukeutuneet mielellään kansallispukuihin ja heilutelleet lippua aina kuin mahdollista. Suhtaudumme kansanmusiikkiin maltilla ja kiihkottomasti, ja jos se sopii musiikkiimme, laitamme sitä sinne. Ei siinä sen kummempaa.