Metal Edge haastatteli Black Sabbathin basistia ja pääasiallista sanoittajaa Geezer Butleria tämän kesällä julkaistavan omaelämäkerran tiimoilta. Haastattelussa Butler muisteli bändin varhaisia aikoja sekä syitä, jotka johtivat lopulta alkuperäiskokoonpanon ensimmäiseen hajoamiseen ja laulaja Ozzy Osbournen eroamiseen 1970-luvun lopussa.
”Huumeet ja juominen eivät olleet ainoita ongelmia. Kun palasimme kiertueelta, ihmettelimme, mihin kaikki rahat ovat menneet. Kun kysyimme kirjanpitäjiltämme, miksi rahaa vain menee, vaikka levymme myyvät, emme saaneet koskaan suoraa vastausta. Myimme levyjä ja soitimme keikkoja, mutta se ei näkynyt tilipusseissamme”, Butler kertaa.
”Musiikillisesti taas yritimme kehittyä liikaa. Mielestäni hukkasimme pallon siinä. Lopetimme tekemästä asioita Sabbathin tapaan ja lähdimme paljon melodisempaan suuntaan, mikä näin jälkikäteen ajatellen oli virhe. Ozzy halusi aina Sabbathin kuulostavan vanhalta itseltään, kun taas minä ja Tony (Iommi, kitaristi ja pääasiallinen säveltäjä) halusimme laajentaa musiikillista kenttää. Ozzy oli siinä luultavasti oikeassa, koska me hukkasimme laajentumispyrkimyksissämme sen, mistä Sabbathissa oli kyse.”
Alkuperäisnelikon viimeiseksi levyksi jäi vuonna 1978 ilmestynyt Never Say Die!, jossa Butlerin mukaan kaikki nämä mainitut ongelmat kuuluvat selkeästi. Levy ei sen vuoksi ole suuressa suosiossa basistin mielessä.
”Se on helposti surkein levy, jonka teimme. Yritimme manageroida itse itseämme ja tuottaa levyn myös itse. Halusimme tehdä kaiken itse, mutta totuus on se, ettei kellään ollut hajuakaan, mitä olisi pitänyt tehdä. Siinä vaiheessa vietimme enemmän asianajajiemme kanssa ja oikeussalissa kuin studiossa biisejä tehden. Paineet olivat liian kovat ja biisien tekeminen kärsi siitä”, Butler toteaa.
