”Hän ei ollut kovin mielissään” – Scott Ian muistelee kännireissua, jonka päätteeksi murtauduttiin Metallica-kitaristin taloon

Tämä ja monta muuta tarinaa löytyy Anthrax-kitaristin tuoreesta kirjasta.

01.01.2018

Anthrax-kitaristi Scott Ian vieraili hiljattain SiriusXM-radion Jim and Sam Show’ssa uusimman Access All Areas: Stories From A Hard Rock Life -kirjansa tiimoilta. Hän muistelee muun muassa erästä ryyppyreissua, joka päättyi – kuten niin monet kännireissut yleensä – todelliseen neronleimaukseen, johon liittyi olennaisesti myös Kirk Hammett.

– Minä ja muutamat Anthraxin ja Metallican tyypit vietimme iltaa San Franciscossa keikkamme jälkeen. Olimme käyneet strippibaareissa ja juhlimme pitkän kaavan mukaan. Puoli kolmelta olemme kaikki aivan naamat ja meille iski kova halu soittaa musiikkia. Joku keksi, että Kirk asuu kaupungissa – hän oli jo lähtenyt kotiinsa, koska hänellä oli jotain henkilökohtaisia asioita hoidettavana. Teimme siis fiksun ratkaisun ja päätimme murtautua hänene kämppäänsä, Ian kertoo.

Death Angelin Mark [Osegueda] oli mukana ja hän tiesi, missä Kirk pitää vara-avainta. Meistä se oli loistava idea. Menimme kolmelta aamuyöllä Kirkin kellaristudioon ja jamittelimme kännipäissämme Black Sabbathia. Hän ei ollut kovin mielissään. Olin tuntenut hänet siinä vaiheessa ainakin 10 vuotta, enkä ollut koskaan aiemmin nähnyt häntä vihaisena, en kertaakaan. Hän on ehdottomasti rennoin tyyppi jonka koskaan tapaat ja sinä iltana se kaikki muuttui. Hän oli kuin isä, jonka viha muuttui pettymykseksi.

– Tarina jatkuu siitä ja sillä on onnellinen loppu. Siihen liittyi muun muassa vielä todella kallis lasiovi, joka hajosi. Se lisäsi koko homman kurjuutta.

Ian on uuden kirjansa lisäksi julkaissut aiemmin omaelämäkertansa, jossa tämä muistelee vastaavia, hurjia tarinoita. Ianilta tiedustellaan, miten ja miksi hän muistaa kaikki nämä tarinat niin hyvin.

– En ryypännyt 80-luvulla. Kun täytin 18, sain niin pahan alkoholimyrkytyksen etten koskenut viinaan moneen vuoteen. En edes silloin, kun aloimme menestyä. En minä mikään streittari ollut, mutta en halunnut ryypätä, koska jo pelkkä viinan haju sai vatsani vääntelemään, Ian toteaa.

– Vasta joskus 90-luvulla aloin maistella viinejä ja olutta. Ja joskus 90-luvun puolivälissä aloin oikeasti vasta juomaan. Että vau, tämähän on hauskaa! Mutta siitäkin huolimatta muistini on aina ollut todella hyvä.

Lisää luettavaa