Hittipitoisen metallin jäljillä – haastattelussa Averlanche

Kotimainen albumidebytantti Averlanche luottaa iskeviin sävellyksiin, joissa elää vuosituhannen alun suomalaisen metallin ja raskaan rockin henki.

Omakustanteinen Life’s Phenomenon -esikoislevynne on ollut ulkona jo pienen tovin. Millainen vastaanotto sillä on ollut? 

– Olemme saaneet paljon positiivista palautetta, mikä on mahtavaa! kosketinsoittaja Antti Kopra ilakoi. 

– Levyarvosteluita on tullut vain muutama, mutta nekin ovat olleet hyviä ja rakentavia. Meillä on jo jonkin verran aktiivisia seuraajia, joilta tulee säännöllisesti kommenttia. Varsinkin musiikkivideobiisi The Diamond Hills on saanut kehuja, mikä on hienoa, sillä se on oma suosikkini levyltä. 

Averlanche on suhteellisen tuore bändi. Mikä ajoi teidät perustamaan yhtyeen? 

– Olen digannut musiikista nuoresta asti, ja minulla oli ollut jo jonkin aikaa biisi-ideoita, jotka halusin saada valmiiksi. Loppusyksystä 2016 päätin kokeilla onneani ja laittaa Muusikoiden.netiin ilmoituksen, jos joku vaikka kiinnostuisi. Latasin myös The Sounds of Insomnia -demon Soundcloudiin ja sain yllätyksekseni paljon hakemuksia. Bändi olikin kasassa jo alkuvuodesta 2017.

Albuminne kappaleista löytyy paljon tarttuvia melodioita, joista suuri osa iskee tajuntaan kertakuuntelusta. Onko juuri tarttuvuus ”se Averlanchen juttu”? 

– Tarttuvuus ja melodisuus tulee aina olemaan Averlanchen juttu! En lähtisi lyömään mitään tiettyä tyylilajia lukkoon vielä tässä vaiheessa. Katsotaan, mihin suuntaan homma tästä kehittyy. Uskon tosin, että omat suosikkini Stratovarius, HIM, Nightwish, Amorphis ja niin edelleen tulevat aina kuulumaan läpi. 

Levyn kappaleiden seassa on kaksi suomenkielistä ”introa”, Kuvittelematta ja Rakastuneet, jotka Saksasta Suomeen kuutisen vuotta sitten muuttanut laulaja Rebecca Spörl on puhunut purkkiin rauhallisella äänellä. Mikä näiden väliosien merkitys on? 

– Idea introihin lähti Circus-kappaleen pohjalta, jonka väliosaan olin kirjoittanut suomenkielisen runon tuomaan tunnelmaa. Sain idean, että runot voisivat kulkea läpi levyn punaisena lankana. Runoja äänitettiin neljä, mutta kun päädyimme vaihtamaan loppuvaiheessa albumin kappalejärjestystä, yksi niistä putosi pois. 

Debyyttilevy on jo itsessään iso juttu bändille kuin bändille, mutta minkälaisia unelmia teillä on Averlanchen tulevaisuuden suhteen? 

– Onhan se iso juttu, ja oli helpottavaa saada nämä kappaleet viimein ulos, Kopra myöntää. 

– Olemme lähteneet treenaamaan uusia sävellyksiä, ja olisi hienoa päästä soittamaan niitä livenä. Meillä kaikilla on varmasti unelmana päästä tien päälle ja keikkailemaan. 

– Itse olen jo suunnittelemassa innoissani toista albumia, mutta sen toteutumiseen on vielä aikaa. Ensin olisi löydettävä sopiva levy-yhtiö, jonka kautta saisimme sen julkaistua. 

Julkaistu Infernossa 11/2020.