Red Eleven julkaisee Collect Your Scars -albuminsa perjantaina 18. maaliskuuta. Samaisena päivänä ilmestyy myös paperille painettu Inferno, jossa jyväskyläläisyhtye availee sanaista arkkuaan.
Raotetaanpa sitä tosin jo nyt, sillä Red Elevenin jäsenet kertovat soittimen alla levyn biiseistä tarkemmin. No mitäpä tuossa soittimessa sitten on? Koko kolmoslevy. Eli otapa tyypit Red Elevenin maailmasta.
1. I Follow
Pasi: – Eka sinkkubiisi, jossa mun mielestä erittäin hypnoottinen aloitusriffi. Todella nasta biisi soittaa livenä, tätä on jo viime kesästä alkaen veivattukin. Tomman kitarasoolon lievät Chuck Schuldiner -vibat eivät myöskään ainakaan allekirjoittanutta haittaa ollenkaan.
2. Just a Game
Pasi: – Suoraviivainen rockbiisi, hieman yllättävällä kertosäkeellä ja kiukkuisella kitarasoololla. Vokaaliosastolla myös mukavasti vaihtelua roisimman ja cleanin välillä.
3. Different Kind
Tom: – Joissain Reddiksen biiseissä huomion keskipisteenä ovat isot vallit ja tunnelmalliset melodiat mahtipontisten syna- ja orkesteriäänimaisemien saattelemana. Sitten on niitä biisejä, jotka groovaa kuin pieni kiimainen hirvi (tai keski-ikäinen janoinen sarvikuono). Tämä taitaa olla jälkimmäistä sorttia, jossa on ihan rehellistä riffittelyä. Sooloakin piti vähän sovitella ennakkoon että sai istumaan nätisti.
4. Last Grain of Sand
Teemu: – Levyn rauhallisempaa osastoa. Tässä on sellainen dekkarimainen meininki. Biisi alkaa rauhallisesti ja kasvaa hienosti loppua kohden. Tomman pianot ja pianonsoitto vei biisin ihan uusiin sfääreihin. Kipaleen kun oli alunperin tarkoitus olla täysin akkarivoittoinen/akustisella kitaralla säestetty biisi.
5. Know Yourself
Teemu: – Biisin pohja tuli kirjoitettua jo vuonna 2011. Pienellä hifistelyllä siitä tuli hyvä Red Eleven -veisu, groovaavaa riffiä ja agenttisynaosastoa.
6. Tainted Scene
Petteri: – Levyn puolivälin avaa kappale, joka on eskaloitunut edellisen kitaristimme JV:n demosta. Kappale etenee rauhallisen alun kautta eeppiseksi matkaksi kohti massiivista loppua. JV hoitaa kappaleen akustiset kitarat ja väkevän kitarasoolon. Hieno mies!
7. All Emotions at the Same Time
Teemu: – Tässä on sellaista kevyttä Korn-fiilistä. Hidas tempo, raskas alavireriffi ja monipuolista laulua. Antero Mentun soittama sitar tuo tähän hyvää itämaista fiilistä. Mukava biisi soittaa myös livenä!
8. And So I Took His Life
Tom: – Tämä taisi olla ainoa biisi jolla ei ollut lopullista nimeä liittyessäni bändiin. Jätkät laitto mulle levyllisen demoja joissa kaikissa oli nätisti oikeat nimet, ja yksi “Indiana Jones”, heh. Kuuntelin demoa minuutin ja välittömästi sanoin miehistölle, että mä tiedän yhden kaverin joka muuten voisi vetää ihan oikeat sitarit tähän. Koska muuten Khali Maaa’aa tai Shiva ei katso hyvällä meidän touhuja. Siitä se ajatus sitten lähti. Antero taas asialla.
9. The Mark
Tony: – Ensimmäinen biisi jota kyseiselle levylle alettiin työstää. Tarinan kerronnallisesti poikkeaa paljon levyn perusideasta, mutta tavallaan jatkumoa So I Took His Life -biisille.
10. Too Much to Ask
Tony: – Levyn ainoa akkarirykäisy. Kaunis balladi, joka ehdottomasti kuuluu levyn loppupuolelle. Yksi henkilökohtaisia suosikkeja.
11. Yarn of Life
Tony: – Opeth-henkinen eeppinen pläjäys, joka kauniisti paketoi koko levyn ja paljastaa mistä koko hommassa on kyse: ”Leave your mark, collect your scars”, sitähän tämä elämä on…