Kommentti: Lepää rauhassa, Ghost Brigade

10.12.2015

Jyväskyläläinen Ghost Brigade ilmoitti eilen Facebook-sivuillaan jäävänsä määrittelemättömän mittaiselle tauolle. Pääasialliseksi syyksi tähän yhtye mainitsi motivaatio-ongelmat.

Ilmoituksensa lopuksi bändi pyysi ymmärrystä. Se lienee paikallaan, ajoittain kun tuntuu, ettei kukaan tällä pallolla ymmärrä mitään oikein mistään – allekirjoittanut toki mukaan lukien.

Päätöksen kuitenkin ymmärrän. Vaikka kyseessä on yhtye, joka on veistänyt kirjoissani yhden vuosituhannen kovimmista raskasrockalbumeista ja jota arvostan syvästi, tuen ryhmän valintaa täysin miesrinnoin. Väkisin ja/tai puolivaloilla väännettyä musiikkia on planeetta väärällään, ja se, että kykenee välttämään rutinoitumisen ja väljähtymisen sudenkuopat, ei ole muuta kuin kunnioitettavaa. Jos tämän vuoksi on väistyttävä, olkoon niin.

On mielenkiintoinen sattuma, että Ghost Brigade syntyi samana vuonna kuin toinen kotimaisen melankolian merkkibändi Sentenced kuoli. Keskisuomalaiset tekivät nyt samanlaisen suoraselkäisen päätöksen kuin pohjoispohjalaiset kymmenen vuotta aiemmin – vaikkakin GB valitsi lähtökohtaisesti matalamman haudan ja jätti hautuumaan portin auki.

Kuuntelin kumpaakin yhtyettä viime viikonvaihteessa, kun kalsarikännäsin kotisohvalla kaamosuupuneena luurit päässä. Muistan, että etenkin Ghost Brigaden viimeisimmän levyn viimeinen kappale Elämä on tulta teki keskellä yötä, herkässä mielentilassa valtavan vaikutuksen. Kerta ei suinkaan ollut ensimmäinen, mutta jo pelkästään tämä yksi hetki, joka loi pimeyden keskellä yksin istuvaan ihmisriepuun iloa ja toivoa, riittää nostamaan pipon päästä kohti Pohjantähteä.

Oli näyttämöltä poistumisenne sitten lopullinen tai vain voimat palauttavan mittainen, toivon rauhaisaa lepoa.

Kiitos, kun ette kadonneet noidankehään.

Lisää luettavaa