Finnish Death Metal Maniacs -festivaali marssittaa tänä viikonloppuna Porissa lavalle toinen toistaan kalmanhajuisempia pataljoonia. Tapahtuma alkaa jo tänään 10. syyskuuta Anniksella warp up -illan merkeissä. Perjantaina death metal soi koko illan Anniksella ja lauantaina sekä Anniksella että Bar Kinossa.
Kotimainen vanhan liiton death metal on siis homman nimi ja tämä kirvoitti infernolaisia esittelemään omat tärppinä ohjelmasta. Lue vinkit alta ja tutustu koko ohjelmaan tämän linkin takaa.
Tami Hintikka: Lubricant
– Nokialainen Lubricant erottui aikoinaan edukseen Carcass-vaikutteisten bändien joukosta, ja erottunee myös Finnish Death Metal Maniacsin death metal -yhtyeiden seassa. Tarttuvaa ja svengaavaa grindcorea soittava bändi on samankaltainen outolintu kuin Xysma tai Disharmonic Orchestra. Kuolometallinormeja kunnioittamaton, groovaava tulitus on vielä tänä päivänäkin relevanttia tavaraa. Eikä tule heti mieleen toista äärimetalliyhtyettä, jonka biisistä löytyisi Aku Ankka -laulutyyliä.
Kari Koskinen: Ascended
– Yhden ainoan bändin valikointi näinkin kovasta kattauksesta suomalaisen kuolometallin menneitä ja nykyisiä suuruuksia on hullummainen homma. Pitää siis tehdä linjanveto. Niin mielenkiintoisia kuin Festerdayn ja Pestigoren kaltaiset ylösnousemukset ovatkin, niin nykäisen tähän palasen uudempaa koulukuntaa.
– Porilainen Ascended edustaa uutta koulukuntaa tosin lähinnä ikänsä puolesta, sillä bändin synkeän melodisessa ja doomahtavassa death metalissa on erittäin vahvoja kaikuja menneiden vuosikymmenien klassisesta suomikuolosta. Esimerkiksi Demigodin hitaampia juttuja on varmasti kuunneltu. Erinomainen Temple of Dark Offerings -ep (2009) on mennyt Ebayssä kaupaksi huomattavan härskein hinnoin, mikä kertoo myös jotain tästä elämälle vihamielisestä ryhmästä. Tusinaa tämä ei totisesti ole. Kyllä näin on marjat.
– Täpinät laitetaankin lunastukseen jo heti kättelyssä, sillä harvakseltaan toimiva Ascended saa kunnian koko viikonlopun keikkaputken avaamisesta. Nähtäväksi jää, kuinka levyillä kuultavat vahvat tunnelmat realisoituvat livetilanteessa. Onneksi uskon kuolemaan, joten uskoni onnistumiseen on vahva. Siitä minä nautin.
Tapio Ahola: Depravity
– Depravity lienee paras niistä 1990-luvun alun kotimaisista death metal -bändeistä, jotka eivät ikinä tehneet kokopitkää albumia. Demoillaan ja ep:illään yhtye esitti omintakeista, synkkätunnelmaista death metalia, joka vangitsi tehokkaasti mukaansa. Sittemmin Depravityn jäseniä on nähty muun muassa Korpiklaanin ja Sonata Arctican riveissä.
Miika Kuusinen: Purtenance
– En ole koskaan ollut mikään intomielinen death metalin harrastaja, vaikka kovia bändejä ja julkaisuja onkin vuosikymmenten aikana putkahdellut maan alta vaikka kuinka ja monta Suomi mukaan lukien.
– Monet Poriin viikonloppuna itsensä kampeavat vannovat todennäköisesti nokialaisen Purtenancen uran yli 20 vuotta vanhojen ep:n ja Member of Immortal Damnation -esikoisen nimeen, ja saavat todennäköisesti täyslaidallisen mitä tilaavat. Nouseehan lavalle pitkän tauon jälkeen ensimmäistä ja todennäköisesti myös viimeistä kertaa yhtyeen alkuperäinen kurlaaja Timo Häyrinen.
– Itse olen kuitenkin tämän vanhan liiton bändin tapauksessa sitä harvinaislukuisesta uudempaa koulukuntaa, jonka mielestä kolmen vuoden takaisen paluun jälkeen ilmestyneet ep ja kaksi täyspitkää ovat parasta mitä bändi on koskaan julkaissut. Etenkin yhtyeen tuliterä …to Spread the Flame of Ancients on äärimmäisen jyhkeä ja tunnelmallinen dm-kiekko, joka ei silti tingi mistään. Eiköhän paikallaolijat saa tästäkin osansa nykyisen basisti-laulaja Ville Koskelan julman ääneen johdattama. Syytä ainakin olisi.
Finnish Death Metal Maniacs 10.–12.9. Porissa. Lisätiedot täältä.