”Levylle päätyneet vedot ovat lapsuuteni suosikkipelien kappaleita” – haastattelussa Sinfinian

Sinfinian on projekti, joka hitsaa yhteen nostalgisia videopelisävellyksiä ja melodista instrumentaalimetallia.

13.10.2018

Ellei The True Werwolfin C.N.N./0373-ep:tä lasketa, pelimusiikkia ja metallia ei ole kaiketi yhdistellyt Suomessa kukaan muu. Mistä sait idean Sinfinianiin? 

– Olen Nintendon ja Super Nintendon kasvatteja ja fanittanut niiden peleihin tehtyä musaa lähes ikäni. Idea on pyörinyt mielessä varmaan 2000-luvun taitteesta asti, mutta se alkoi konkretisoitua vuonna 2014 Mega Man 2:n biisejä jammaillessa, bändin pomo Mikki Rousi paljastaa. 

– Nauhoituskalustoa ei ollut, joten demottelu oli vaivalloista ja laatu korkeintaan heikko. Valtava polte omien versioiden sovittamiseen pisti miehen kauppaan – päätin, että ostan ja opettelen, ja rakensin kotistudion ylimääräiseen makuuhuoneeseen. Tavoitteeni oli tehdä äänitteet itse alusta loppuun. Se vaati perehtymistä, kokeiluja, turhautumista ja jopa tuhahteluja. Näissä merkeissä The March of the Machines syntyi. 

Minkälaisia metallibändejä fanitat itse, ja kuuluvatko ne läpi musiikistasi? 

– Melodinen metalli on ollut se juttu, ja vaikka kuuntelen nykyisin modernimpaakin tavaraa, voin nimetä suurimmiksi vaikuttajikseni Ozzy Osbournen, Megadethin, Panteran ja Children of Bodomin. Lisäksi on tullut kuunneltua tolkuton määrä suomalaista ja ruotsalaista metallia. Luulisin, että esimerkiksi Nightwish ja Wintersun puskevat väkisinkin esille, kun kyseessä on orkesterisoittimien yhdistäminen metalliin. Scar Symmetry- ja Soilwork-riffittelyjä kenties? Niin, ja Dimmua pitää olla! 

– Olen aina ihaillut taidokasta kitaransoittoa, ja pitäisi varmaan luetella myös liuta kitaristeja. Nostan kuitenkin vain yhden, Torsti ”Mannilan Ynkkä” Spoofin [ex-Leverage, Magnificent], joka opetti lähes kaiken, mitä tänä päivänä osaan. Itse on mahdoton arvioida, mitkä vaikuttajistani kuuluvat läpi. Toivottavasti vaikutteiden sillisalaatissa on maukkaita kokkareita! 

Jäikö levyltä pois jotain, mitä olisit halunnut mukaan, mutta joka osoittautui liian haastavaksi tai pakettiin sopimattomaksi? 

– Näitä biisejä oli useampia, ja haastetta riittämiin. Tallessa on monia alkuun saatettuja kappaleita, jotka odottavat kenties seuraavaa albumia… Joka tapauksessa yritin löytää levylle sopivan flow’n, ja tässä on mielestäni toimiva paketti ensimmäiseksi julkaisuksi. 

– Levylle päätyneet vedot ovat lapsuuteni suosikkipelien kappaleita. Osa biiseistä saattaa olla monelle kuuntelijalle tuntemattomia, mutta en halunnut tyhjentää pajatsoa väkisin kliseisimmillä tunnareilla. Yritin saada kokonaisuuden kuulostamaan siltä, että kuuntelija voi innostua myös biiseistä, joita ei ole ennen kuullut. 

Olet soittanut uuden levyn tiimoilta yhden keikan. Millainen akti Sinfinian on lavalla? 

– ”Levynjulkkarikeikka” oli toukokuun lopulla aivan mahtavassa Retrokon 2018 – retropelitapahtumassa, jossa soitin albumin taustanauhojen kanssa. Bändin kanssa otimme varaslähdön ja soitimme Sinfinian-biisejä jo viime vuoden marraskuussa. 

– Kehitän Sinfiniania soolovetojen suuntaan, mutta isompaakin kokoonpanoa pyöritetään, jos tilausta on. Suunnitteilla on tuoda seuraavaksi mukaan videoviihdettä ja kehittää visuaalista puolta näyttävämmäksi. Tavoite on, että Sinfinian voisi esiintyä esimerkiksi pelitapahtumissa ja klubikeikoilla lämppärin roolissa. 

Onko aikeenasi jatkaa samalla linjalla, vai rupeatko kirjoittamaan ja julkaisemaan omia kappaleita? 

– Sinfinian on retropelien musaa versioiva konsepti, mutta muuten haluan tehdä musiikin parissa vielä paljon. Juuri nyt sävellän uutta pelimusiikkia tilaustyönä. Eniten minua kiinnostaa orkesterisoittimien kautta rakentuvien tunnelmien säveltäminen; pelimusiikki, leffamusa… Kohteitahan löytyy vaikka kuinka! Pitää kuitenkin sanoa, että metallimusaa ei saa tästä kaljuuntuvasta pitkätukasta irti hakkaamallakaan. 

Julkaistu Infernossa 6/2018.

Lisää luettavaa