”Olemme todella onnekkaita, että ihmiset tuntuvat olevan kiinnostuneita tällaisesta paluun tehneestä ikäloppuyhtyeestä” – haastattelussa Abhorrence

Suomalaiselle death metal -kentälle jälkensä 1990-luvun alussa jättänyt Abhorrence on tehnyt hiljalleen paluuta. Nyt purkissa on uutta materiaalia ensimmäistä kertaa lähes kolmeenkymmeneen vuoteen.

Abhorrence 2018: Kalle Mattsson, Waltteri Väyrynen, Jussi Ahlroth, Jukka Kolehmainen, Tomi Koivusaari.
Kuva: Terhi Ylimäinen

Inferno-haastattelumme aikaan vuonna 2016 bändi oli tekemässä paluuta keikkalavoille. Kuinka Abhorrencen comeback on mielestänne sujunut? 

– Meidän näkökulmasta tämän asian äärellä on toimittu vuodesta 2012 asti. Kun saimme reunionkeikat tehtyä, bändi jäi hetkeksi limboon vellomaan, kunnes samasta tilanteesta jatkettiin tukevammalla otteella 2016 hujakoilla, basisti Jussi Ahlroth ja laulaja Jukka Kolehmainen vastaavat yhteistuumin. 

– Kaikki on sujunut yllättävänkin hyvin. Etenkin uudet biisit syntyivät lopulta käsittämättömän nopeasti ja suorastaan helposti, joten fiilis on varsin innostunut. Onhan tässä omat haasteensa, kun ottaa huomioon bändin jäsenten muut kiireet, mutta se on oikeastaan vaikuttanut vain keikkailun määrään. 

Olette äänittäneet ymmärtääkseni kokopitkän verran musiikkia, mutta sellaista ennen julkaistaan uutta musiikkia sisältävä ep. Millaisen kuvan Megalohydrothalassophobic antaa tulevan albumin linjasta? 

– Äänitimme nyt neljä kappaletta ja intron sisältävän ep:n. Kokopitkästä on itse asiassa vasta puhuttu ja jotain suunnitelmia tehty. Riffejä on, mutta aikataulusta on aivan liian aikaista puhua mitään. Lainataan Inferno-haastattelua vajaan parin vuoden takaa: ”Brutaalius on aina ollut meidän juttu. Rankkaa tuuttausta ja syvää tunnelmaa, ehkä ripauksella Suurten Muinaisten palvontaa.” Tämä pitää nyt mielestämme hyvinkin tarkkaan paikkansa. 

Kun olette kirjoittaneet uutta musiikkia, kuinka helppoa tai vaikeaa sen oikean Abhorrence-viban löytäminen on ollut? 

– Kokeilimme tehdä uusia biisejä jo muutama vuosi sitten, mutta silloin homma ei vain luonnistunut, koska lähestyimme asiaa väärin. Viime vuoden lopulla löysimme oikean linjan. Sen jälkeen sävellys- ja sovitustyö sujui vaivattomasti. 

On kerrottu, että ep on ”lovecraftiaaninen kauhuvisio tulevasta ekokatastrofista”. Onko levy siis jonkinlainen kannanotto nykyiseen maailmantilaan? 

– ”Kannanotto” kuulostaa poliittiselta lausunnolta tai saarnalta, mitä se ei ole. Toisaalta se on kuitenkin kannanotto, sillä jokainen taiteilija ottaa kantaa kirjoittaessaan. Sen vaan tekee joko tietoisesti tai tiedostamattaan. 

– Megalohydrothalassophobic-ep:n on tarkoitus luoda kuulijassa tunteita, jotka on ilmaistu H. P. Lovecraftin ja Timothy Mortonin kielellä. Ne ovat henkilökohtaisia tunteita ihmiskunnan historian suurimmasta kauhutarinasta, ekologisesta katastrofista, joka siis ei ole tulossa vaan on suureksi osaksi jo tapahtunut, kuten julkaisun viimeinen biisi The End Has Already Happened kertoo. 

Mikäli miettii hieman kieli poskessa, ensimmäisen kokopitkänne valmisteluun on kulunut lähes 30 vuotta. Miltä Abhorrencen tulevaisuus näyttää juuri nyt? 

– Paremmalta kuin koskaan! Olemme todella onnekkaita, että ihmiset tuntuvat olevan edelleen kiinnostuneita tällaisesta paluun tehneestä ikäloppuyhtyeestä. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että suunnittelemme nyt, melkein 30 vuoden jälkeen, ensimmäistä kokopitkää levyä. Olemme etuoikeutettuja. 

Julkaistu Infernossa 7/2018.