”Olen kokenut asioita, joita edes moderni tiede ei ikinä tule hyväksymään, mutta se ei tee niistä yhtään sen vähempää todellisia” – haastattelussa Covenin Jinx Dawson

Tällä palstalla on käsitelty vuosien varrella lukuisia raskaan rockin pioneereja, mutta nyt Inferno matkaa metallin vanhinta liittoa varhaisemman esoteerisen rockin alkuhämärään. Oppaanamme toimii jo vuonna 1969 okkultistisen debyyttialbuminsa julkaisseen Covenin velhotar Jinx Dawson.

Yhdysvaltalaisen Covenin mystisen Witchcraft Destroys Minds & Reaps Souls -debyytin julkaisusta tulee pian kuluneeksi 50 vuotta, eikä albumia ympäröivä hämärä ole kuluneiden vuosikymmenten aikana juuri hälventynyt. 

17-vuotiaana Covenia perustamassa olleelle laulajatar Jinxille bändi oli pitkään muinaishistoriaa. Kymmenisen vuotta sitten hän kuitenkin kokosi ympärilleen Michael Monarchin, Tommy Bolinin ja Glenn Cornickin kaltaisia muusikoita ja äänitti Metal Goth Queen: Out of the Vault -kokonaisuuden, joka sisälsi ennen julkaisemattomia Covenin rituaaleja 1960–70-lukujen taitteesta. 

Nyt 68-vuotias Jinx kertoo, että Covenista tuli jälleen, täysin odottamattomasti, iso osa hänen elämäänsä. 

– Elin vuosikymmeniä täysin pimennossa Covenin suhteen. Totta puhuakseni olin täysin varma, ettei kukaan edes muista tällaista erikoista pientä undergroundbändiä kaukaiselta 60-luvulta, Jinx aloittaa. 

– Lähdin ensimmäisen kerran internetiin tutkimaan asiaa. Yllätyin todella paljon siitä, miten moni tuli kertomaan Coven-kokemuksistaan. Sain viestejä kaikkialta maailmasta. Postilaatikkooni vyöryi kysymyksiä loitsuista, okkultismista, rituaaleista, musiikkimme merkityksistä ja levyjen kansista. ”Mitä nimi Jinx tarkoittaa?” ”Oliko basistinne oikeasti Ozzy Osbourne?” ”Syntyikö Coven ennen Black Sabbathia vai matkitteko vain heitä?” 

– Olin niin otettu kaikista niistä ajattelevaisista viesteistä, etten harmitellut edes sitä, että olin rikkonut päätökseni olla palaamatta enää ikinä julkisuuteen. Ilman tuota yhtä selaimen avaamista elämäni olisi nyt hyvin erilainen. 

Noitien kokouksia ja mustaa sapattia 

Esther ”Jinx” Dawson syntyi 13. tammikuuta 1950 Yhdysvaltojen Indianapolisissa ja vietti elämänsä ensimmäiset vuodet omalaatuisissa olosuhteissa, mikä eristi Jinxin muista ikäisistään valtaosaksi hänen nuoruuttaan. 

Ei ole sattumaa, että Jinx perusti muissa bändeissä soitettuaan okkultismista ja satanismista ammentaneen Covenin basisti Alan Estesin kanssa vuonna 1967. Siemenet tulevalle elämäntyölle oli kylvetty jo paljon aiemmin. 

– Olen syntynyt okkultismiin, Jinx avaa salaperäisesti. – Kun olin lapsi, iso-isoisäni ja isotätini olivat jäseniä Post Victorian Spiritual Agessä, jonka mielenkiinnon kohteina olivat kaikki Houdinista haamuihin, spiritismistä hypnoosiin, pendeleistä hoodoohon ja noitumiseen. 

– Vahvat salaseurat olivat aktiivisia, ja he olivat niiden johtoasemissa. Heillä oli laaja kokoelma okkultistista kirjallisuutta, jota ahmin innolla heidän suuressa kartanossaan. He järjestivät talossa usein rituaaleja, ja siellä työskenteli useita hoodoo-obeah-henkiparantajia, jotka opettivat minulle erityislaatuista taikuuttaan. 

– Kun muodostimme Covenin, ryhdyin kirjoittamaan samassa taikuuden talossa lauluja omien kokemusteni pohjalta. 

Samoihin aikoihin Englannin Birminghamissa kokoontui joukko, joka tulisi pian kirjoittamaan metallimusiikin ensimmäiseksi luvuksi ylistetyn albumin: Tony Iommin kipparoima Black Sabbath. 

Bändin vuonna 1970 julkaistu debyyttialbumi käynnistyy kappaleella Black Sabbath, ja yhtye esitteli maailmalle metallin tulevan kummisedän, laulaja Ozzy Osbournen. Erikoista kyllä, myös Covenin kesällä 1969 julkaistu debyytti käynnistyy samannimisellä kappaleella, eivätkä yhtäläisyydet todellakaan lopu tähän: perustajajäsen Alan Estesin taiteilijanimi oli Oz Osborne. 

Myöhemmät sukupolvet ovat arvuutelleet, kumpi bändeistä oli se todellinen suunnannäyttäjä. Jinxilla on asiasta vahva mielipide. 

– Internet on täynnä virheellistä tietoa ja jopa valheita Coveniin liittyen, mutta jos ihminen malttaa tutkia asiaa yhtään, hän voi huomata, että Coven oli olemassa jo paljon ennen Black Sabbathia, Jinx julistaa. 

– Julkaisimme debyyttimme kesällä 1969, kun Black Sabbathin nimi oli vielä Earth, emmekä olleet kuulleet nuottiakaan heidän musiikkiaan tehdessämme albumiamme. Tosiasia on, että Vertigo kiinnitti Earthin välittömästi, kun jätimme levy-yhtiömme Mercuryn marraskuussa 1969. Yhtäläisyydet ovat peräisin tästä siirrosta. 

– Noihin aikoihin levy-yhtiöt vaikuttivat paljon nykyistä enemmän bändien nimiin ja imagoon. Sopimuksissa oli usein paljon ehtoja. Mercurylla, Vertigon sisaryhtiöllä, oli aistittu, että olimme luoneet Witchcraftilla rockin uuden okkultistisen suunnan. Earthistä tuli Black Sabbath, ja siitä suunniteltiin Englannin vastinetta Covenille. 

– Olin luonut Covenin esoteeriseksi kokonaisuudeksi, jonka tarkoitus ei ollut kiinnostaa kuin kourallista ihmisiä, joten en ollut valmis rahastamaan sillä. Levy-yhtiöt näkivät asian eri tavalla ja tiesivät olevansa dollaripinojen äärellä. 

Noitavaino yltyy 

Jinxin mukaan Covenin vision konkretisoiminen ei ollut 1960-luvun lopulla kovin helppoa. Metallistudioita, saati tuottajia, ei ollut olemassakaan. Bändi joutui äänittämään albuminsa ajan standardien mukaisesti.

Witchcraft Destroys Minds & Reaps Soulsista muodostui teemoiltaan Jinxin visioiden mukainen ja sitä voi jopa kutsua maailman ensimmäiseksi doomlevyksi, mutta soundiltaan se on kaikkea muuta kuin metallia.

– Muistan hyvin sen hetken, kun Jim [Donlinger, kitara] kytki studiossa soittimensa vahvistimiin ensimmäisen kerran ja äänittäjä ei missään tapauksessa suostunut äänittämään, jos ”mittareiden neulat menevät punaiselle”. 

– Studioväki oli tehnyt aiemmin vain jazzia, eikä oikeasti kovaäänistä rockia ollut heidän korvissaan olemassakaan. Olimme keikoilla varmasti yksi kovaäänisimmistä bändeistä ja äänivalli oli yksi rituaalimme tärkeimmistä aineksista, mutta sen kaiken ikuistaminen levylle senaikaisissa studio-olosuhteissa oli lähestulkoon mahdotonta.

50 vuotta myöhemmin voi olla vaikeaa samastua 1960-luvun lopun käsityksiin musiikista, mutta on silti helppo kuvitella, ettei Covenin debyyttiä otettu vastaan avosylin.

– Se, mitä me edustimme, oli täysin ennenkuulumatonta ja pelotti monia, Jinx sanoo. – Tätä voi olla vaikea uskoa nyt, mutta tuolloin yksi ainoa vaivaannuttavan erilainen albumi aiheutti lähestulkoon noitavainon. Ihmiset eivät hyväksyneet Covenia osaksi rockia eivätkä osanneet määritellä sitä mitenkään muutenkaan. Musiikkimme kiehtoi muita bändejä, mutta jopa he ihmettelivät, miksi haluamme tuhota uramme.

– Levymme julkaisun aikoihin sitä sai myydä kaikessa rauhassa, mutta Mansonin perheen tekoset [Charles Mansonin seuraajat tappoivat elokuussa 1969 viisi ihmistä, joukossa raskaana ollut näyttelijätär Sharon Tate] saivat aikaan vyöryn, jonka takia monet levy-yhtiöt vetivät Witchcraftin pois myynnistä. Monet jatkoivat sen myymistä tiskin alta ruskeaan paperiin käärittynä. Samalla myös keikkojamme peruttiin. Hetkessä meistä oli tullut vaarallisia.

– Kaikki ympärillämme liittoutuivat meitä vastaan. Levy-yhtiömme pelästyi pahanpäiväisesti kirkoilta ja hallituksilta saamiaan uhkauksia. Jopa ääriaktivisti Timothy Leary juoksi Michiganin-keikkamme aikana pitkin klubin käytäviä huutaen järjestäjille, että show on lopetettava välittömästi. Siinä oli piste, jolloin päätimme muuttaa Los Angelesiin.

Ryysyt ja rikkaudet

Elämä Los Angelesissa käänsi seuraavina vuosina Covenin elämän lähes päälaelleen. Vuonna 1971 Jinx äänitti One Tin Soldier -kappaleen elokuvaan Billy Jack. Single nousi nopeasti Billboardin Top 100 -listan sijalle 26, vaikka kappale oli merkitty Covenin esittämäksi. One Tin Soldier päätyi myös pian tämän jälkeen julkaistulle Covenin nimikkoalbumille.

– Tein kappaleen pakon edessä muutettuani Los Angelesiin, koska maineemme oli kiirinyt edellemme ja olimme kaupungissa täysin varattomina, ilman levytyssopimusta ja ilman keikkoja. Elimme ehkä liiankin leveästi, sillä olin vuokrannut hulppeankokoisen talon ja pidimme siellä hulluja rockbileitä melkein joka päivä, mutta olimme silti allapäin, koska emme päässeet toden teolla toteuttamaan visiotamme.

– One Tin Soldier ei edustanut yhtään sitä, mistä Covenissa oli kyse. Sitä tarjottiin minulle soolokappaleeksi, kun elokuvayhtiö kysyi minua laulamaan soundtrackillä Linda Ronstadtin lähdettyä projektista. En kuitenkaan halunnut olla minkään sortin sooloartisti, joten vaadin, että kappale julkaistaisiin Covenin nimellä. 

Jinx myöntää, ettei yllättävä menestys ollut hänelle täysin luotaantyöntävä kokemus, mutta se myös vei hänet hetkeksi kauemmaksi omien intohimojensa parista. 

– Olihan se todella kiehtovaa ja tyydyttävää, kun ääneni myi miljoonia levyjä, mutta samalla tilanne ajoi Covenin levytyssopimukseen, joka pakotti meidät äänittämään kaikkien suunnitelmieni vastaisesti kevyempää musiikkia. Teimme sen siinä toivossa, että saisimme levyn jälkeen ohjat jälleen omiin käsiimme. Se oli tietoinen uhraus. 

– Tilanne kärjistyi raastupaan asti, ja jouduin luopumaan kirjaimellisesti miljoonien dollarien rojalteista saadakseni oikeudet Covenin nimeen. En vain kyennyt myymään Covenia, ainoaa lastani ja koko elämäntyötäni. 

Valoisa keskiaika 

Coven julkaisi vielä kolmannen albumin, Blood on the Snow’n, vuonna 1974. Jinx kuvailee levyä askeleeksi oikeaan suuntaan, mutta myöntää, että kompromissit olivat syöneet Covenin todellisen olemuksen. 

Jinxin mukaan Covenin sielu eli edelleen hänen sisimmässään, mutta hän etääntyi siitä vuosikymmeniksi. 

– Covenin siirryttyä telakalle järjestin vuosikausia konsertteja ja tapahtumia rannikkotaloni lähistöllä. Minulla oli myös oma vaatemallisto, jonka puitteissa suunnittelin kristallein ja niitein koristeltuja vaatteita monille viihdetaiteilijoille ja erikoisvaatekauppojen myytäväksi. Näen yhä tuotoksiani muusikoiden päällä. 

– Olin myös mukana elokuvassa Heaven Can Help [1989] sekä cameoroolissa Cool Worldissä [1992] Brad Pittin rinnalla. 

Jinx paljastaa jatkaneensa musiikintekemistä 1980-luvulla, tosin täysin eri elkein kuin Covenissa. 

– Aivan vääränlaiset bändit olivat omineet okkultismin osaksi imagoaan, joten perustin 80-luvulla punkbändin Jethro Tullissa soittaneen basistin Glenn Cornickin, Steppenwolfista tutun kitaristin Michael Monarchin ja Covenin alkuperäisen rumpalin Steve Rossin kanssa. Soitimme paljon keikkoja kaikkialla Los Angelesin ja New Yorkin välillä ja äänitimme tonneittain musiikkia, mutta emme koskaan julkaisseet mitään. 

Yhtä asiaa kuluneet vuosikymmenet eivät muuttaneet: Jinx kulki koko Covenin hiljaiselon ajan vasemman käden polkua, muttei kokenut tarpeelliseksi lähteä levittämään oppejaan. 

– Vasemman käden polku ei ollut minulle vain jonkinlainen nuoruuden hairahdus. Se on ollut osa kaikkea, mitä olen tehnyt. Se on osa minua. Minä olen osa sitä. Olen jatkanut loitsujen harjoittamista kaikki nämä vuodet, Jinx kertoo. 

– Periydyn vasemman käden polun esi-isistä, jotka eivät uskoneet uskontoihin vaan okkultismin harjoittamiseen. He eivät uskoneet kirjaimelliseen Saatanaan, joka on uskovaisten keksimä hahmo. 

– Uskon yliluonnolliseen ja tietynlaisiin luonnon poikkeamiin, joita ihminenkin voi kontrolloida olemalla yhteydessä niihin mielensä avulla. Olen nähnyt henkien nousevan tietyistä energioista ja kokenut asioita, joita edes moderni tiede ei ikinä tule hyväksymään, mutta se ei tee niistä yhtään sen vähempää todellisia. Maailma ei tule ikinä olemaan valmis niille. 

Paluu noidankehään 

Tuskin kukaan osasi odottaa Jinxin julkaisevan enää uutta musiikkia. Viisi vuotta sitten Coven kuitenkin palasi hänen johdollaan studioon, tosin ilman alkuperäisiä jäseniään. 

– Tiesin jo varhain, että vuonna 2013 tulee tapahtumaan jotain suurta, koska 13 on onnenlukuni. Olen syntynyt perjantaina 13. päivä, ja siitä tulee myös kutsumanimeni Jinx. Uusi vuosikymmen ja vuosi 2013 tuntuivat oikealta hetkeltä aloittaa Covenin rituaalit uudelleen. Emme haalineet kasaan alkuperäistä kokoonpanoa, mutta se tulee aina olemaan osa Covenin 

rituaaleihinsa. Vanhat jäsenet ovat yhä osa Covenia. He eivät vain osallistu enää rituaaleihimme.

– Metal Goth Queen: Out of the Vault -kokoelma johti keikkoihin, keikat herättivät minut musiikkiin, musiikista syntyi Jinx-albumimme ja olemme yhä samalla matkalla, joka alkoi kauan sitten 60-luvulla.

Covenin jälleensyntymä on tuonut myös bändin debyytin jälleen saataville useissa eri muodoissa. Jinx haluaa varoittaa kaikkia vinyylinkerääjiä Witchcraft-albumin bootlegversioista ja korostaa, että ainoaa virallista albumia saa ainoastaan Covenilta.

– Maailmalla liikkuu paljon Witchcraft-albumin bootlegeja ja muita epävirallisia kopioita, joiden julkaisun olen yrittänyt kaikin keinoin estää, mutta muinaiset heikot levytyssopimuksemme mahdollistavat kaikenlaisten piraattien julkaisun.

– Olenkin julistanut, että ainoa oikea alkuperäisen Mercury-julkaisun jälkeinen vinyyliversio on meidän omamme. Sen on julkaissut Nevoc Music -levymerkkimme ja sitä saa ainoastaan keikoiltamme ja nettikaupastamme, enkä ole solminut minkäänlaista jakelusopimusta kenenkään kanssa. Jos siis haluatte tukea ainoan oikean Covenin toimintaa, hankkikaa Nevoc Musicin vinyyli.

Uusia rituaaleja luvassa

Covenin tarina ei taida olla vielä lähelläkään loppuaan. Ainakin bändin rituaalimaiset keikat ovat nykyään yhtä järisyttäviä kuin bändin alkutaipaleella.

– Niin… Kuten mainitsin, olin jossain vaiheessa elämääni päättänyt, etten tee enää ikinä musiikkia tai tule nousemaan julkisuuteen Covenin kanssa. Nyt, kun olen kokenut kaikki nämä keikat ja levyttämisen, olen muuttanut mieleni.

– Työstämme parhaillaan uuden Covenin kanssa ep:tä. Kiertueiden takia sen työstäminen on ollut hidasta, mutta voin luvata, että levy tulee olemaan eteerinen ja kaoottinen, koko vasemman käden polun summaava kokonaisuus, joka ei ole ainoastaan musiikkia vaan matka ihmismielen ytimen toiselle puolelle. Kunhan ep on julkaistu, keskitymme albumin kirjoittamiseen ja julkaisemme sen 2019 halloweenina.

Jinxin suunnitelmiin kuuluu myös avata Covenin menneisyyttä kirjallisesti.

– Covenin varhaisilta vuosilta on niin paljon tarinoita, jotka ansaitsevat tulla kerrotuiksi, että olen kirjoittanut niistä kirjan. Se on jo lähes valmis, joten varautukaa matkaamaan pian kohti noitien kokousta.

Julkaistu Infernossa 10/2018.