Phil Anselmo avaa synkän En Minor -projektinsa sanoituksia – ”Elämä on vitsi – ja todella julma sellainen”

Projektin esikoispitkäsoitto on tulossa vielä kuluvan vuoden aikana.

En Minor on Phil Anselmon tuore projekti, jossa vaikuttavat laulajan lisäksi Stephen Taylor (Superjoint, Philip H. Anselmo & The Illegals), Kevin Bond (Superjoint, Christ Inversion), Jimmy Bower (Eyehategod, Down, Superjoint), Calvin ja Joiner Dover sekä Steve Bernal. Yhtye julkaisi elokuun alussa ensimmäisen 7″-julkaisunsa ja esikoispitkäsoittoa on lupailtu ilmestyväksi vielä kuluvan vuoden puolella.

Anselmo on kuvaillut En Minorin olevan ”synkintä, raskainta ja kurjinta kamaa”, mitä muun muassa Panterasta, Downista ja The Illegalsista tuttu laulaja on koskaan tehnyt. Hän avasi projektin sanoitusten teemoja tuoreessa Damnation Vaultin haastattelussa ja kertoi ammentavansa paljon oman elämänsä nurjista puolista.

”En haluaisi olla se jätkä, mutta kyllä minulla on ongelmia isä-suhteen kanssa. Biologinen isäni ei antanut minulle täydellistä kasvatusta. Tiedän, että moni pystyy samaistumaan siihen ja niistä olen ammentanut kaikkein kipeimpiin kappaleisiin. Lisäksi, kuten kaikilla tässä iässä – olen nyt 51 – mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän veljiä ja siskoja menettää ympäriltään. Näyttää siltä, että niitä 90-luvun heavy metal- ja hard rock -tyyppejä, joiden kanssa kasvoin, on aina vain vähemmän. Se on tämän elämäksi kutsutun julman pilan todellisuus ja se on juuri se, mitä ei pitäisi ajatella – että tulet aina vain vanhemmaksi ja heikommaksi.”, Anselmo tuumaa.

”Kyllä, elämä on vitsi – ja todella julma sellainen.”

Anselmo myös toteaa olevansa kiitollinen, että on saanut purkaa tuntojaan ja aggressioitaan musiikin kautta ja saanut toteuttaa itseään aina lahjakkaiden muusikoiden ympäröimänä.

”Ilman musiikkia olisin joutunut todella pahoihin ongelmiin. Minussa on paljon vihaa, todella, todella vihaisia ajatuksia, jotka eivät koskaan olleet kenenkään muun syy kuin… Suurin osa siitä johtuu minun ja isäni välisestä kuilusta. Hän ei koskaan pystynyt oikeuttamaan sitä, hän ei vain… nähnyt sitä”, Anselmo toteaa.

”En ole koskaan ollut oikeasti vihainen kenellekään muulle kuin isälleni. Mutta kuten elämän realiteetit ovat näyttäneet, kaikki on väliaikaista – todella, todella väliaikaista. Ja se pitää kai vain hyväksyä. Ainakin osa siitä.”