Viimeisimmän ep:nne The Astroglyphs of the Ritual of Delugen ja The Stars Below, the Seas Above -debyytin väliin mahtuu melkein kymmenen vuotta. Käytittekö koko tuon ajan ensimmäisen albuminne luontiin?
– Levy oli työn alla välillä intensiivisemmin ja välillä elämän taustakohinana, muttei koskaan kokonaan hävinneenä, joten tavallaan prosessi oli koko ajan käynnissä, kaksikon toinen puoli Magus Polypus Apollyon XIII aloittaa.
– Työskentelemme välillä yhdessä ja välillä erikseen. Käytimme muutamia ajanjaksoja yhteistä aikaa lähes ainoastaan luonnon ja taiteen tutkiskeluun sekä keskusteluihin, mutta siinä onkin olennainen osa syvän taiteen tekemistä: pitää elää ja kokea, keskustella ja ajatella, että tekemisillä ja sanomisilla olisi painoa.
Soundinne on todella omaleimainen. Onko tarkoituksenanne tuoda jotain uutta niin sanottuun funeral doom -genreen?
– Emme ole kovin genretietoisia, eikä kumpikaan meistä juurikaan kuuntele mainittua genreä. Sen voisi ehkä mieltää äänen työstön työkaluksi, jota tulee musiikillisen sopivuutensa takia käytettyä usein, mutta mitään genren uudistamista tällä intentiolla ei varmaan pysty ottamaan kontolleen. Hidas doom on tärkeä työkalu, mutta vain työkalu. Peruselementtien hidasliikkeisyys auttaa toivotun tunnelman luomisessa ja jättää tilaa yksityiskohdille.
– Funeral doom näyttää sisällöltään epäkiinnostavalta, koska se on pääasiassa ihmisen surua ja murhetta. Samantekevää, yksiulotteista ja jopa tylsää, varsinkin tuhat kertaa hitaasti toistettuna. Omaleimaisuutemme on syntynyt yrittämättä, emmekä ole sitä itse oikein edes miettineet. Ehkä silloin tällöin tekovaiheessa on tullut huomattua, että lähimmät musiikilliset ja temaattiset vertailukohdat ovat nyt aika kaukana. Musiikki on mitä on, tältä kuulostaa Kraken Duumvirate.
Minkälaisia tekstejä levyn kappaleet sisältävät?
– Mielikuvia ja kanavointeja maailmasta, jota ammennamme musiikkiimme. Lineaarinen aikajana on solmittu kahdeksalle merimiessolmulle, ja ihmiskunnan historia ja tulevaisuus on palasina aionien mittaisessa saagassa, jonka hiekoista, merilevien katveesta ja tähtisumuista paljastamme rakenteita vain murunen kerrallaan.
The Stars Below, the Seas Above on siitä harvinainen levy, että se ei tunnu olevan sidoksissa mihinkään aikaan tai paikkaan. Minkälaisen audiovisuaalisen maailman albumi luo omasta mielestäsi?
– Kraken Duumviraten sielunmaisemaa kuvallisesti ja äänellisesti erittäin onnistuneesti toisintavan kokonaisuuden. Levyn esiintuoman maailman ainoat varsinaiset kiinnekohdat konkreettiseen vuosien vierintään ovat sanoituksina käytetyt lainatekstit, ja nekin viittaavat osaltaan muihin aikoihin ja asioihin kuin kirjoitushetkensä.
Kokoonpanonne toimii anonyymiltä pohjalta, taiteilijanimien takaa ja ilman bändikuvia. Miksi oman itsenne häivyttäminen musiikista on olennaista?
– Pystymme kanavoimaan kaikki Kraken Duumviraten kannalta tärkeät asiat musiikin keinoin. Kaikki muut sidonnaisuudet persooniimme tai muihin tekemisiimme vaikuttaisivat epäedullisella tavalla esiin loitsittuun, työllä ja taidolla valmistettuun ja turhasta kuonasta puhtaaseen teokseen.
Julkaistu Infernossa 9/2020.