Blood Incantationilla ja Vince McMahonilla ei ole mitään yhteistä.
Paitsi se yksi meemi. Se, jossa World Wrestling Entertainmentin johtokunnan puheenjohtaja reagoi Bloodin, Incantationin ja Blood Incantationin
logoihin. Kahden ensin mainitun kuolo-orkesterin logot meemi-McMahon kykenee jotenkuten vastaanottamaan. Blood Incantationin logotaide näyttää aiheuttavan aivoissa oikosulun.
Meemi kuvaa kieltämättä osuvasti, miten Blood Incantationiin saattavat reagoida äärimetallin kuuntelijat, jotka nojaavat perinteisempiin populaarimusiikin biisirakenteisiin. Kun yhtyeeseen viittaa termillä progressiivinen, puhutaan enemmästä kuin vain pitkistä, hieman polveilevista kappaleista.
”Kosminen” onkin syvempi kiteytys Denverissä vuonna 2011 perustetusta Blood Incantationista. Kitaristi-solisti Paul Riedl ja rumpali Isaac Faulk perustivat yhtyeen luodakseen lineaarisesti rakentuvia, tarttumapintansa muualta kuin toistosta ammentavia death metal -biisinjärkäleitä. Vuotta myöhemmin mukaan liittyi kitaristi Morris Kolontyrsky ja vuonna 2015 basisti Jeff Barrett.
Blood Incantation tunnetaan yhtyeenä, jonka jäsenillä on aina käynnissä monta muutakin projektia, yhdessä ja erikseen. Riedl, Kolontyrsky ja Barret muodostavat kolme neljäsosaa deathiä ja doomia yhdistävästä Spectral Voicesta, jonka kanssa Blood Incantation julkaisi 2015 splitin. Riedl ja Faulk soittavat yhdessä funeral doom -yhtye Abysmal Dimensionsissä.
Tunnetuin yhtyeistään on kuitenkin Blood Incantation, jonka kahta albumia, Starspawnia (2016) ja Hidden History of the Human Raceä (2019), on ylistetty modernin kokeellisen death metalin merkkiteoksiksi.
Mitä meemeihin tulee, McMahon-vitsailu ei ole ainoa laatuaan. Meemitehtailu ei Blood Incantationia häiritse, sehän vain herättää yhä uusien potentiaalisten kuulijoiden huomion.
Tosin jos uusi kuulija odottaa death metalia ja aloittaa Blood Incantationin tuoreimmasta julkaisusta, odotukset jäävät vaille vastetta. Videoyhteydellä tavoitettu kaksikko, sanavalmis Isaac Faulk ja hiljaisen harkitusti kommentoiva Jeff Barrett, myöntää, että ambient-julkaisu Timewave Zero on yhtyeeltä irtiotto.
Mutta millä äänilevytermillä tätä irtiottoa tulisi kutsua? Tai siis ep:ksi se on luokiteltu, mutta pituuden osalta luokittelu ei päde.
Faulk kertoo yhtyeen ajatelleen alun alkaen Timewave Zeroa täyspitkänä albumina.
– Olennaistahan tässä luokittelussa on, millaisen kuvan se luo äänitteestä kuulijalle. Lopulta päädyimme kutsumaan sitä ep:ksi, se oli järkevin vaihtoehto myös levy-yhtiömme Century Median promootion kannalta. Ja onhan biisejä vain kaksi. Mutta samaan aikaan äänite on pidempi kuin täyspitkät levymme.
Pinnalta toinen, syvältä sama
Vaikka yhtyeen jäsenet kutsuvat Timewave Zeroa irtiotoksi, olisi virheellistä painottaa sen olevan jotain kaikin tavoin poikkeuksellista.
Kyllä, levy sisältää syntetisaattorivetoisesti rakennettua ambientia death metalin sijaan. Samalla se on kuitenkin vain keino riisua kerroksia Blood Incantationin musiikillisen filosofian ytimen ympäriltä.
– Ehdottomasti. Useampikin ihminen on todennut, että niin merkittävä osa meitä kuin metalli onkin, sen poissa ollessakin jäljelle jää tunnistettava atmosfääri, tunnistettava intentio. Koen itsekin, että Timewave Zero kuulostaa vahvasti Blood Incantationilta, samoilta neljältä tyypiltä kokoontumassa ja luomassa syvää kosmista ja psykedeelistä musiikillista kokemusta, Faulk sanoo.
Blood Incantationin toiminta ei perustu impulsiiviseen spontaaniuteen, eikä ep syntynyt koronapandemian tuoman eristysajan sivutuotteena. Ajatus kokonaisesta ambient-äänitteestä on kytenyt yhtyeen suunnitelmissa jo vuosia. Ambienttisia häivähdyksiä löytyy jo aiemmasta tuotannosta, vahvimmin Hidden History of the Human Race -levyn viimeisestä biisistä Awakening from the Dream of Existence to the Multidimensional Nature of Our Reality (Mirror of the Soul).
– Tuon biisin väliosan saaminen valmiiksi rohkaisi mei-
tä entuudestaan suunnitelmissamme toteuttaa levyllinen ambientia. Kyseinen välisoitto syntyi improvisoiden, kun taas Timewave Zeron biisit päädyimme säveltämään samaan tapaan kuin metallibiisimme. Lopputuloksesta muodostui enemmän kuin osasimme suunnitellakaan, Faulk toteaa.
Improvisaatiolla oli tärkeä roolinsa myös Timewave Zeron syntyprosessissa. Yhtye improvisoi materiaalia miltei vuoden, taivaltaen pisteeseen, jossa sävellystyö saattoi viimein alkaa.
– Kun aloimme jammailla yhdessä syntikoilla, me käytännössä opettelimme kommunikoimaan musiikillisesti keskenämme uusin keinoin. Ja riittihän meillä opeteltavaa myös instrumenttien kanssa, vaikka jokaiselta synakokemusta löytyykin, Jeff Barrett kertoo.
Uuden opettelua oli edessä myös sävellystyössä. Blood Incantationin musiikki on syntynyt aiemmin Riedlin ja Faulkin voimin Kolontyrskyn ja Barrettin tultua mukaan sovitusvaiheessa. Säveltäjinä toimi nyt ensimmäistä kertaa koko bändi.
– Työskentely oli intensiivistä jo improvisoidessamme. Sessiot venyivät pitkiksi, kun jumituimme istumaan syntikoiden äärellä toistemme soitosta inspiroituen. Välillä sovimme sentään sävellajin, välillä vain tuotimme vapaamuotoisesti ääntä. Lopulta koitti aika laatia tarkempi kartta luomastamme materiaalista. Levyn cd-versiolta löytyy puhdasta improakin, sessioissa syntynyt bonusbiisi Chronophagia, Faulk sanoo.
Sanomatta selvä
Niin kaistapäiseltä kuin se kenties kuulostaakin, Blood Incantationin ei tarvitse isommin kommunikoida death metal -biisejä rakentaessaan. Pitkä yhteistyö mahdollistaa vähäsanaisen yhteisymmärryksen.
– Onhan se huvittavaa. Jos biisimme nuotinnettaisiin paperille, lopputulos näyttäisi melkoisen mielenvikaiselta. Emme me sellaista koskaan tee, vaan puhumme biiseistä lähinnä visuaalisin termein. No, nyt meidän täytyi puhua etukäteen sävellajeista, olihan siinäkin opettelemista, Faulk naurahtaa.
– Improvisaatiovaiheessa oli kieltämättä välillä haastavaa saada kiinni, mitä kukakin yrittää kanavoida. Toisaalta oli monia hetkiä, jolloin ilmoilla leijuviin viboihin tarttui vaivatta, joko tukien niitä jollain samankaltaisella tai tuomalla vaihtelua, dynamiikkaa. Niinhän me teemme death metal -sovituksissammekin. Rakennamme mahdollisimman paljon variaatiota, mutta kykenemme silti säilyttämään tietyn tarttuvuuden, Barrett sanoo.
Säilyvätkö perinteisen rockkokoonpanon roolit, kun kieli- ja lyömäsoittimet vaihtuvat syntetisaattoreihin?
– Omani ainakin muuttui hieman, niin muusikkona kuin säveltäjänä. Monissa kohdin lisäsin olemassa olevien elementtien päälle melodioita, aksentoin ja korostin juttuja. Jossain kohdin Morris soitti akustista kitaraa ja Paul sähköpianoa, kun taas minun vastuullani oli mellotroniliidi. Samaan aikaan Jeff huolehti alla kulkevista väkevistä bassotaajuuksista. Monet rytmisemmät elementit Timewave Zerolla ovat Jeffin käsialaa, Faulk kertoo.
– Sanoisin silti, että monessa kohtaa me kaksi pidimme huolta rytmisestä pohjasta, ihan kuten metallibiiseissämme, Paulin ja Morrisin harmonisoidessa keskenään. Isaacin vastuulla oli myös äänityksissä käytetty gongi, kun taas sähkörumpusoundit ovat lähtöisin minun rumpukoneestani. Eikä rytmisyydestä puhuttaessa sovi ohittaa sitäkään, että rytmiä tuovat nytkin myös kielisoittimet, Barrett tarkentaa.
– Lopulta ehkä kaikkein rytmisimmästä elementistä vastasi Paul sekvensserikuvioillaan. Olimme valmiit ottamaan sen roolin, mitä kokonaisuus meiltä milloinkin vaati, Faulk lisää.
Chakrojen taajuudella
Blood Incantation ammentaa perinteestä, liikkeessä pysyttelevästä perinteestä. Death metalin saralla yhtymäkohtia löytyy niin Morbid Angeliin, Immolationiin, Gorgutsiin, Human-kauden Deathiin, Humanille Paul Masvidalin ja rumpujumala Sean Reinertin lainanneeseen fuusiopioneeri Cyniciin kuin kosmisen kuolon edelläkävijään Nocturnusiin.
Progressiivisen rockin osalta keskeisiä vaikuttajia ovat Pink Floyd, King Crimson, Yes ja Gentle Giant, krautrockin taas Can, Faust ja Amon Düül II. Timewave Zerolla yhtye päästää valloilleen rakkautensa Brian Enoon, Tangerine Dreamiin ja Klaus Schulzeen.
Perinteikäs Blood Incantation on myös äänittäessään. Niin Starspawn, Hidden History of the Human Race kuin Timewave Zero tallennettiin koko yhtyeen soittaessa livenä studiossa.
Tyylillinen irtiotto ei tuonut haasteita valittuun äänitystapaan.
– Valmistauduimme huolella, kokoonnuimme joka päivä studiolle treenaamaan, soittamaan kokonaisuuden alusta loppuun. Ei musiikillinen muodonmuutos luonut johdonmukaisuuteemme minkäänlaista lovea. Neljä jätkää kokoontui samaan huoneeseen soittamaan yhdessä pyrkimyksenään tavoittaa energiantäyteinen hetki ja laajentaa se ikuiseksi, Barrett luonnehtii.
Faulk korostaa, että vaikka sessiot olivat puitteiltaan totutun kaltaiset, fyysisiltä vaatimuksiltaan ne olivat aiempaa lempeämmät.
– Minulle rumpalina Timewave Zeron äänitykset olivat huomattavasti vähemmän uuvuttavat kuin metallisessiomme. Sama toistui taannoin, kun soitimme levynjulkaisukeikkamme, eikä vain minulle. Päivittelimme keikan jälkeen, miten voimmekin olla yhä näin rentoutuneita emmekä lainkaan hikisiä. Älä käsitä väärin, rakastamme metallikeikkojen soittamista, niissä on aivan oma erityislaatunsa. Kun piiskaat itsesi keikalla uupumuksen partaalle, saavutat nautinnon, joka uskoakseni vertautuu juoksijoiden kokemaan ”runner’s high” -ilmiöön, eräänlaiseen kivuliaaseen nautintoon, Faulk analysoi.
– Timewave Zero vie aivan toisenlaiseen olotilaan, eikä se johdu ainoastaan siitä, että biisit ovat ajallisesti suuria, kuin laajenevia. Äänitimme ne 432 hertsin taajuudella, mikä on poikkeama modernissa musiikissa, joka soi yleensä 440 hertsissä. 432-taajuus kytkeytyy chakroihimme, saa kehon rauhoittumaan, voimaan paremmin. Monet ovatkin kertoneet levyn saattaneen heidät rentoutuneeseen tilaan. Se on aivan toista kuin äärimetallin luoma kohotettu tietoisuus.
Lukuohje matkantekoon
Vuosi sitten haastattelemani Cannibal Corpse -basisti Alex Webster totesi metallimusiikin yllättävyydestä puhuessaan,
että jotkut kymmenistä riffeistä kappaleensa kokoavat yhtyeet menettävät äkkiä yllätysefektinsä, kun kuulija aavistaa, että pian biisi käännetään taas päälaelleen.
On heitäkin, jotka karsastavat Blood Incantationia juuri tästä syystä. Lineaarisessa sävellystyössä ei kuitenkaan ole kyse pinnallisesta koukeroisuudesta.
– Ymmärrän, että jotkut eivät tavoita tapaamme tehdä musiikkia vaan morkkaavat biisejämme riffisalaatiksi tai miksi lie. Meille itsellemme biisit ovat matkoja. Toivottavasti kannamme myös kuulijamme halki noiden matkojen, Faulk sanoo.
Mittavimmat matkanteot – ainakin ajallisesti – ovat Timewave Zeron 20 minuutin molemmin puolin asettuvien kappaleiden Io ja Ea ohella Starspawnin avaava 13-minuuttinen Vitrification of Blood (Part 1) ja Hidden History of the Human Racen päättävä 18-minuuttinen Awakening-nimimammutti.
Heitän ilmoille ajatuksen Timewave Zeron kappalekaksikosta potentiaalisena lukuohjeena: kenties Blood Incantationin metallin äärellä hämmentyneet saavat kiinni yhtyeen lineaarisesta musiikillisesta ajattelusta ambient-ep:n kautta.
– Arvostan ajatustasi! Kun olemme puhuneet biisirakenteistamme, olemme tehneet usein vertauksia muihin taiteenlajeihin. Jos esimerkiksi katsot elokuvaa, et näe samaa kohtausta kolmen minuutin välein. Ei elokuvissa ole mitään kertosäekohtauksia. Haluamme luoda elokuvallisen matkakokemuksen, ja paras tapa siihen on tietenkin rakentaa lineaarisia kappaleita.
– Jos elokuvassa olisi kertosäekohtaus, kyse olisi varmasti jostain taide-elokuvasta, joka palaisi yhä uudelleen johonkin hämmentävään hetkeen, Barrett naurahtaa.
Tai sitten jostain kehnoimman kastin viihde-elokuvasta, joka käytännössä toistaisi vain yhtä alkeellista ajatusta. Mutta viis niistä, taiteestahan nyt puhutaan.
Puhutaanpa sananen myös Blood Incantationin lyyrisestä maailmasta. Timewave Zero on tyystin instrumentaalinen kokonaisuus, mutta sen tunnelmasta on tavoitettavissa vahva
kytkös yhtyeen käsittelemiin varhaisen Sumerin sivilisaation myytteihin. Sumerilaisista tiedetään varsin vähän. He loivat ensimmäisen kirjoitusjärjestelmän, nuolenpääkirjoituksen. Myös heidän matemaattiset ja astronomiset saavutuksensa olivat huomattavia. Ja kuten jo Blood Incantationin kansitaiteista voi olettaa, sumerilaiset on liitetty myös maapallon ulkopuoliseen elämään.
– Nyt kuulijan matka on miltei yksinomaan musiikillinen. Hänellä on lukuohjeinaan levyn kansitaide ja nimi sekä kappaleiden nimet. Io ja Ea ovat kantaneet kaikessa yksinkertaisuudessaan halki historian lukemattomia merkityksiä. Juuri tuota yhtyeemme käsittelee, kaikkia näitä asioita ympärillämme, joille lukitsemme jonkin tietyn merkityksen, vaikka niillä on ollut aikojen saatossa monia, monia merkityksiä, Faulk kertoo.
Tyhjästä luotua
Jos Blood Incantation oli uuden edessä Timewave Zeroon tarttuessaan, se on siellä myös nyt. Aiemmin yhtye on tuonut levyilleen vuosikausia sitten syntynyttä materiaalia. Hidden History of the Human Racen biiseistä osa oli olemassa jo ennen kuin Barrett liittyi yhtyeeseen seitsemän vuotta sitten.
Nyt tulevaa metallimateriaalia ei ole kasassa lainkaan. Onko se ainoastaan kiehtovaa vai myös pelottavaa?
– Ainakin se on vapauttavaa. Kuin suuri paino olisi poistunut harteiltamme. Voimme aloittaa puhtaalta pöydältä, ajatella bändiämme uudesta kulmasta. Meillä on ollut selkeä suunnitelma bändin perustamisesta saakka, mutta juuri nyt minulta löytyy käytännössä kaksi uutta riffiä, Paulilta ja Morrisilta molemmilta yksi tai kaksi. Hermostuttaahan se hieman, varsinkin jos levy-yhtiö alkaa pian kysellä, että koskas seuraava levy on tuloillaan, Faulk pyörittelee päätään.
Suunnitelmissa on levy, joka tulee olemaan synteesi kaikesta, mitä Blood Incantation on tähän mennessä tehnyt – myös ambient-elementeistä. Faulk kuvailee levyä määränpääksi, jota nelikko ei vielä näe.
– Mutta tiedämme kyllä, kun olemme siihen määränpäähän saapuneet. Nyt voin vain kuvitella, että siellä siintää jonkinlainen yhdistelmä Cyniciä, Lykathea Aflamea, new ageä, maailmanmusiikkia, progressiivista rockia, ambientia, scifiä ja elektroa.
Timewave Zero tutustutti bändin yhä läheisemmin yhteen vahvuuksistaan, jokaisen jäsenen vahvaan melodiantajuun. Faulk ja Barrett eivät lähde ennakoimaan, miten se saattaa seuraavalla levyllä kuulua.
– Ehkä olennaisin löytö melodisuudenkin suhteen oli syvä toistemme kuunteleminen. En puhuisi niinkään nyanssien löytämisestä, vaan pikemminkin siitä, että loimme jotain täysin tyhjästä, otimme monotoniasta ja dronesta kaiken irti, Faulk sanoo.
Rumpali kokee, että entistä syvempi yhteistyö myös sävellysten suhteen on olennaisessa asemassa siinä, miten Blood Incantation voi miettiä itseään uusiksi.
– Jos ajattelee koko estetiikkaamme, niin musiikkia, tekstejä kuin visuaalisuuttamme, ei voi olla huomaamatta selkeää yhteyttä Interdimensional Extinction -ep:n [2015], Starspawnin, Hidden History of Human Racen ja Timewave Zeron välillä, Faulk painottaa.
– Luetteloon voi lisätä myös live-ep:n ja splittimme Spectral Voicen kanssa, ja kokonaisuus näyttäytyy yhä yhtenäisenä. Emme operoi sattumanvaraisesti, Barrett kiteyttää.
Faulk nyökyttelee päätään.
– Timewave Zero on meille yhden aikakauden huipentuma. Samalla koko tähänastisen tuotantomme väliset kytkökset ovat kuin laasti, joka pitää jokaisen tiiliskiven, jokaisen julkaisumme, paikallaan. Niistä muodostuu kaiken perusta, jonka päälle on nyt aika rakentaa talo.
Julkaistu Infernossa 3/2022.