Mat McNerneyn orkestroiman Hexvesselin tarinassa on alkanut uusi vuodenaika. Yhtyeen psykedeelinen folk on kokenut Polar Veil -albumilla muodonmuutoksen kylmempään ja raaempaan ilmaisuun. Samalla levy on paluu juurille.
– Debyyttimme Dawnbearer [2011] oli black metal -muusikoiden soittamaa folkia, McNerney aloittaa ja muistuttaa, että hän oli noina aikoina juuri jättänyt Code- ja Dødheimsgard-yhtyeet ja soittanut black metalia 1990-luvun alusta asti.
– En halunnut asettaa Hexvesselille rajoja. Sen oli tarkoitus olla keino paeta bändeistä ja skeneistä. Keskityin ajatukseen luoda henkisempiä matkoja. Jotakin okkultistista ja muotoaan muuttavaa. Synkkää mutta ei raskasta sanan perinteisessä merkityksessä. Siispä musiikista tuli folkia, jonka soinnut olivat blackmetallisia.
– Huomasin pian, että Hexvesselin folk kiehtoi samaa kuulijakuntaa kuin black metal. Pimeys on läsnä kaikessa luomassani, oli muoto mikä tahansa, ja ehkäpä sen takia Hexvessel on kulkenut täyden ympyrän siihen pisteeseen, josta lähdin. Erona on ainoastaan se, että Polar Veil -albumin kitarasoundit ovat suoraan black metalia.
McNerney kertoo, ettei hän avaa albumilla ainoastaan luovuutensa syvimpiä kammioita, vaan myös koko elämäntapaansa ja mielenlaatuaan.
– Koen, että Polar Veil on eräänlainen huipentuma sille musiikilliselle tutkimusmatkalle, jota olen tehnyt vuosikymmenten ajan. Mikään albumilla kuultava ei olisi mahdollista ilman kaikkea aiemmin kokemaani ja tekemääni.
– Asian voi muotoilla niinkin, että jos elää pohjoisessa ja on henkisesti kotoisin Pohjolasta, talvi elää aina sisimmässä. Voi elää pitkiä aikoja muualla, mutta kaipaa aina talvea. Kyse on henkisestä kodista, josta olen tehnyt vuosien mittaan tutkimusmatkoja todella vieraille maille. Nyt olen palannut takaisin siihen mielentilaan.
– Jos minä näytän pimeyden, näetkö siellä värejä? Keskitytkö valoon? Kysytkö minulta, miksi näytin sinulle pimeyden? Polar Veil voi herättää loputtomasti tällaisia kysymyksiä, mutta haluan, että vastaus on kunkin yksilön oma.
McNerney sanoo, että Polar Veil sai muotonsa hänen samoillessaan talvisessa erämaassa ja istuessaan nuotion äärellä yhteen palavaan polttopuuhun kerrallaan keskittyen.
– Tämä ei ole yksi niistä teoksista, jotka on tehty tietokoneen äärellä plugareita valiten tai miksausohjelmiston ääniraitoja ja -käyriä tarkkaillen. Polar Veil on tehty eristyksissä kaiken alkulähteillä, orgaanisesti.
– Kokemus oli niin poikkeava, että harkitsin hetken julkaisevani albumin sivuprojektina. Sitten ymmärsin, että se olisi vääränlainen signaali kuulijoille. Teen musiikkia itselleni, ja jos joku liittyy mukaani tällaiselle matkalle, se on mahtavaa. Kaiken keskiössä on kuitenkin oltava se, että Hexvessel edustaa kaikkea minussa, ja se voi olla mitä vain.
– Olemme aina keskustelleet ajatuksesta tehdä black metal -albumi juuri tällä joukolla. Ajoitus oli kiinni siitä, että syntyneen musiikin oli puhuteltava meitä kaikkia täysillä. Se odotutti itseään tähän asti.
Pohtiessaan sitä, mitä yhteistä kaikilla erilaisilla Hexvessel-albumeilla on, McNerney tulee nopeaan loppupäätelmään.
– Ne kaikki on tehty rituaalisella lähestymistavalla ja tarkoituksella luoda itselleni jotain transsendentaalista. Minun on pitänyt pystyä luottamaan intuitiooni ja kanavoimaan levyille sitä, mitä olen ollut juuri sillä musiikin tekemisen hetkellä.
– Polar Veil ei ole fantasiaa. Se on fantastista todellisuutta. Universumin ihmeellisyyttä ja kuoleman kadotuksen hämmästelyä. Se on tapani koskettaa jumalallisuutta, pyhää Graalin maljaa. Tapani osoittaa, miten paljon koen yhteyttä siihen pakanalliseen maailmaan, jossa vanhat jumalat elivät kauan ennen ihmiskunnan nykymuotoa.
Lopullisen ilmeensä Polar Veil sai kaukana sivistyksestä, omissa oloissa McNerneyn mökille pystytetyssä studiossa.
– Kirjoitan aina yksin, kaukana kaikesta. Tällä kertaa menin niin pitkälle, että kirjoitin materiaalin valmiiksi keskellä talvista metsää enkä edes esitellyt minkäänlaisia luonnoksia muille ennen kuin äänitimme sen kaiken.
– Tämä antaa Polar Veilille tunnusomaisen kylmän, toteavan ja itsetutkiskelevan sävyn. Olen aina kokenut, että black metal on parhaimmillaan silloin, kun se on aidosti yhden ihmisen sisäistä kamppailua musiikin muotoon puettuna.
Julkaistu Infernossa 8/2023.