Inferno on antanut suunvuoron artistikatraalle esitellä heidän mielestään tämän vuoden parhaita albumeja. Aiemmin suosikkejaan ovat listanneet Abhorrence, Hexvessel, Horse Latitudes, Seremonia ja Jussi Lehtisalo. Nyt vuorossa Mokoman Marko Annala. Mokomahan julkaisi tänä syksynä 180 astetta -nimisen levyn ja koristi Infernon numeron #101 kantta.
Tehtävänantoa vastaanottaessaan Annala totesi, että tekee listan ilomielin, jos ei haittaa, ettei listalla ole kuin yksi hevilevy. Eipä tietenkään, koska kenelle tahansa tekee hyvää ajatella ”outside the box” niin sanotusti. Mukana myös miehen valitsemat näytteet. Antaa palaa:
1. Deftones : Koi No Yokan
Vuoden ehdottomasti kovin albumi. Niin kova, että kaula seuraaviin on aivan selvä. Koi No Yokan pääsi yllättämään toden teolla, sillä olin pitänyt Diamond Eyesia bändin kovimpana tekeleenä sitten White Ponyn, enkä olisi kuunaan uskonut bändin enää parantavan juoksuaan Diamond Eyesista. Erityismaininta kappaleesta Gauze, joka on samaan aikaan voimakas, kulmikas ja herkkä.
2. ZZ Top : La Futura
Tältäkään levyltä en odottanut mitään, sillä kiinnostukseni yhtyeeseen on kohdistunut lähinnä alkuaikojensa tuotantoon, vaikka olenkin viime vuosina alkanut arvostaa myös hieman Eliminator-Afterburner -kaksikkoa. Huomasin yhtyeen tuotantoa selatessani, etten ollut vuoden 1985 jälkeen tutustunut enää yhteenkään trion albumiin, mutta La Futuran avausraita I Gotsta Get Paid oli niin kova, että se pakotti tsekkaamaan koko rieskan. Ja voi veljet, miten hyvää rokkia tämä albumi sisältääkään. Eikä vähiten tuottajavelho Rick Rubinin ja nokkamies Billy Gibbonsin soundien ansiosta. Kuunnelkaapa tuosta ZZ Topin näkemys alunperin Dj DMD:n tunnetuksi tekemästä biisistä I Gotsta Get Paid.
3. Skrillex : Bangarang EP
Siivotessa on muuten mukava tehdä ylimääräisiä pyörähdyksiä ja kääntöpotkuja. Ja jos ei Skrillex toimi siihen taustamusana, ni mikäs sitten? Deadmau5? Reso? Knife Party? No kyllähän nuokin toimivat, mutta kyllä Skrillex on silti kovin.
4. Laineen Kasperi : Pako-Laine
Laulunkirjoittajana on pakko todeta, että lyyrisesti tiukinta tekstiä ensimmäisellä kotimaisella tarjotaan nykyään räpissä. Enkä puhu nyt Cheekistä.
5. Terveet Kädet : Musta Hetki
TK julkaisi pari vuotta sitten parhaan lättynsä vuosikymmeniin (Ihmisen Poika, Pedon Poika 2009), joten uskalsin jopa odottaa uudelta levyltä jotain. Levy täytti odotukset, mutta ei ylittänyt niitä. Ja siksi klassikkoyhtye päätyi listallani vasta viidenneksi. ”Ei muuta kun ei anna periksi, ja huumori yllä, ja ei ku lisää paskaa housuun!” sanos Klunssilakin.