”Yhteinen tekijä minun ja isäni välillä oli innostus bändeihin kuten Rattus ja Kaaos” – haastattelussa Igor Amadeus ”Maxin poika” Cavalera

Millaista on kasvaa Sepulturassa ja Soulflyssa vaikuttaneen Max Cavaleran poikana? Saati jakaa bändi iskän kanssa.

14.08.2021

Vuonna 1995 syntynyt, itsekin laulaja-kitaristin ja muusikon elämäntavan valinnut Igor Amadeus Cavalera tietää vastauksen. Hän hekottelee heti Skype-puhelumme aluksi, että metalli on ollut läsnä hänen elämässään aina. 

– Musiikki ei ole ollut vanhemmilleni vain työ. Se on ollut koko perheemme elämäntapa, Igor sanoo. 

– Tärkeää asiassa on ollut, ettei meitä sisaruksia ole koskaan pakotettu mihinkään. Vanhempani uskoivat, että lasten tulee löytää itse intohimonsa, eikä meille näin ollen pakkosyötetty musiikkia tai sen soittamista. 

– Ei siinä kuitenkaan kauan mennyt, kun löysin isäni levyhyllystä Celtic Frostin Morbid Talesin. Taisin olla 13-vuotias. Se demonisen alkukantainen äänimaailma ja karut kitarat tekivät selväksi, että metalli on minun juttuni. Aika nopeasti sen perään löysin Judas Priestin ja Black Sabbathin. En siis aloittanut moderneilla 2010-luvun bändeillä. 

Igor naurahtaa, ettei innostus metalliin tai edes Max-isän tekemisiin kulkenut koko viisihenkisen lapsikatraan läpi aivan samalla tavalla. 

– Kun näin isäni lavalla ensimmäisiä kertoja, jo ennen kuin ymmärsin täysin mitä musiikki on, se teki minuun valtavan vaikutuksen. Isäni oli minulle vaikuttava hahmo, jota kuulijat tuntuivat kunnioittavan, Igor muistelee. 

– Osa sisaruksistani taas koki varsinkin teineinä asian todella kiusalliseksi. Heistä ei ollut yhtään siistiä, kun isä haki heitä koulusta ja luukutti autossa jotain ”dinosaurusten tekemää” vanhan liiton punkkia tai metallia, hah hah! 

Todellisen heräämisen soittamiseen ja innon bändien perustamiseen Igor kertoo löytäneensä eurooppalaisesta punkista. 

– Metallissa oli paljon kaipaamaani vimmaa ja energiaa, mutta brittiläiset crust-bändit kuten Discharge ja Doom vahvistivat näkemyksiäni tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja politiikan suhteen. Sillä hetkellä tiesin, että haluan tehdä musiikkia, joka tarttuu epäkohtiin ja jos hyvin käy, avaa ainakin muutaman ihmisen silmät. 

– Mainittujen ohella yksi yhteinen tekijä minun ja isäni välillä oli innostus bändeihin kuten Rattus ja Kaaos. Teidän pitäisi nähdä luonnoksiani, kun yritin kääntää teininä näiden bändien sanoituksia itselleni ymmärrettäviksi. 

Punk-kipinän ansiosta Igor päätyi soittamaan kiertueilla isänsä henkiin herättämän Nailbombin kanssa vuonna 2018. Hän toteaa sen olleen lähtölaukaus hänen ja isänsä myöhemmin perustamalle thrash/punk-bändille Go Ahead and Dielle. Yhtyeessä soittaa kielisoittimet ja laulun hoitavan kaksikon lisäksi Khemmis-rumpali Zach Coleman. 

– Minulle ei ollut mikään itsestäänselvyys, että tekisin koskaan musiikkia isäni kanssa näin tiiviissä yhteistyössä, koska olemme aika erilaisia ihmisiä. Sitten maailma alkoi kääntyillä suuntaan, joka vaati suoraa huutoa, Igor kertoo. 

– Isä on kiertueilla kahdeksan yhdeksän kuukautta vuodesta eri bändien ja projektien kanssa, joten normimaailmassa meillä ei olisi ollut aikaa Go Ahead and Dielle. Sitten tuli korona. Yhtäkkiä maailmassamme olikin enemmän aikaa. 

– Huomasimme turhautuneemme aivan samoista asioista. Pandemiasta ja sen seurauksista, ihmisoikeusrikkomuksista, tasa-arvo-ongelmista, Yhdysvaltojen vaaleista sekä siitä, kuinka emme ole edes tämän pienen maailmanlopun keskellä valmiita auttamaan toisiamme, vaan pidämme kiinni itsekkäistä asioista ja vallasta. 

– Nämä ovat suorasanaisia protestilauluja. Pieni mielenosoituksemme. Emme kaunistelleet mitään. Elämme karuja aikoja, joihin yhdistyy nykyinen cancel-kulttuuri. Siksi voi olla, että ärsytämme monia, mutta se on vain merkki siitä, että olemme oikeilla jäljillä. Olen valmis keskustelemaan kyrpiintyjien kanssa vaikka levyn jokaisesta sanasta. 

Igor kertoo Go Ahead and Dien teräväsilmäisen ja kovasanaisen nimikkolevyn tiivistäneen yksien kansien väliin sen, mitä elämänoppeja hän on isältään vuosien saatossa saanut. 

– Kohtele kaikkia tasa-arvoisesti. Se on tärkein oppi, Igor toteaa. 

– Isäni kasvoi tosi köyhissä oloissa Brasiliassa. Se oli hänen nuoruudessaan todella korruptoitunut ja vaarallinen maa. Ja on vieläkin. Hänen piti murtautua ulos sieltä voidakseen elää. Se opetti hänelle paljon. 

– Olen oppinut, ettei sillä pitäisi olla väliä, oletko köyhä, rikas, musta, valkoinen, hetero, homo tai tatuoitu. Kaikkien tulisi kohdella toisiaan tasa-arvoisesti. Jos voin tehdä edes pienen osani tämän tavoitteen eteen, olen tyytyväinen. 

– Isäni on ehkä persoonaltaan intensiivisempi, sähäkämpi ja kaoottisempi luonne, kun taas minä otan asiat rauhallisesti ja mietin tarkkaan, mitä sanon. Go Ahead and Die on ollut hyvä oppitunti siitä, että jos kuumassa veressäni kiehuu jotain tärkeää sanottavaa, joskus se on tuotava esiin äärimmäisen suoraan.

Julkaistu Infernossa 5/2021.

Lisää luettavaa