Death metal -legenda Possessed julkaisee 10. toukokuuta ensimmäisen pitkäsoittonsa sitten vuoden 1986. The Underground Metal Gamer haastatteli nokkamies Jeff Becerraa uuden levyn tiimoilta ja mies keskusteli myös bändin sekä henkilökohtaisesta historiastaan. Puheeksi nousi myös vuonna 1987 sattunut välikohtaus, joka vei Becerran kävelykyvyn.
”Olin raksahommissa ja tehnyt tyyliin 13-tuntisen työvuoron. Pidin taukoa hakeaksi askin Camelia ja luultavasti vilautin satasen seteliä näkösällä. Yhtäkkiä kaksi miestä, nämä pikkuiset ninjatyypit ryntäsivät luokseni aseiden kanssa. Minun olisi pitänyt vain antaa heille rahat, mutta vastustelin. Olin pulassa ja nurkkaan ajettu”, Becerra muistelee.
”Se ei ollut ensimmäinen kerta kun minua uhattiin aseella ja tiesin heidän olevan tosisaan. Homma meni nujakoinniksi ja minua ammuttiin pari kertaa. Ensimmäinen kaveri painoi aseensa rintaani. Luoti meni rintakehän läpi, puhkaisi keuhkon ja pysähtyi selkärankaani – minulla on edelleen 9-millinen nikamassa jumissa.”
Becerra muistelee lyhistyneensä maahan esittäen kuollutta, mutta toinen ryöstäjistä yritti viimeistellä tapon painamalla aseen laulajan otsaan. Ase kuitenkin jumittui ja ryöstäjät pakenivat paikalta. Paikallisen narkkari osui paikalle ja Becerra kertoo maksaneensa tälle kymmenen dollaria, jotta tämä soittaisi hätäkeskukseen. Paikalle saatiin lopulta ambulanssi ja Becerra jäi henkiin. Seuraavat viisi vuotta olivat kuitenkin todella synkkiä aikoja.
”En ottanut tilannetta kovin hyvin. Pohjimmiltani yritin tappaa itseni lääkkeillä ja viinalla. Elin yksin ja vain kirjoitin, kuuntelin demonauhoja ja luin tuhansia fanikirjeitä, joissa pyydettiin minua palaamaan. Se oli aina tarkoitukseni, mutta halusin tehdä elämässäni muita asioita. En halunnut herätä viiskymppisenä miehenä, joka ei ole tehnyt mitään muuta kuin soittanut saatanallista death metalia”, Becerra tuumaa.
”Menin kouluun ja hommasin alemman korkeakoulututkinnon, menin naimisiin ja sain upeita lapsia. Sitten meille tuli ero ja silloin oli aika tuoda Possessed takaisin. Siinä vaiheessa kiersimme ja soittelimme paljon ja kun olet jatkuvasti poissa, on vaikea ylläpitää tiivistä ihmissuhdetta. Death metal -yhtyeessä oleminen vaatii paljon. Olemme yhä läheisiä, minä ja eksäni olemme parhaita ystäviä. Se oli win-win -tilanne: sain kaksi upeaa lasta ja bändin ja kaikkea.”