Kuten koko Maa-planeetta jo tietää, Metallica julkaisi eilen illalla tiedon tulevasta albumistaan ja samalla uuden Hardwired-singlen. Infernon toimituskunta kuunteli rallin läpi ja näppäili ensitunnelmat ruudulle.
Jukka Hätinen
”’We’re so fucked / Shit out of luck’, määkii James Hetfield – ei kerran, ei kahdesti, vaan toistuvasti. Ei kuulosta järin uskottavalta 53-vuotiaan miljonäärirokkarin suusta. Yritän jättää Cheekiä huokuvan huukin omaan arvoonsa, sillä kappaleen riffi lähtee äkäisemmin kuin kenties yksikään edellislevyn ylipitkä keskinkertaisuus. Hieman vimmaisempi Enter Sandmanhän tästä taitaa mieleen tulla kertakuuntelulla.
Facebook-videon soundeista ei tietenkään raaski kummoisempaa analyysiä antaa, mutta niin turbotukkoiselta tuuttaukselta kuulostaa, ettei minussa ole tarpeeksi äijää sitä käsittelemään. Biisi on puolitoista minuuttia lyhyempi kuin Death Magneticin lyhyin raita. Siitä littipeukku.”
Toni Keränen
”Ensimmäinen reaktio oli iloinen yllätys, onhan tämä yleistunnelmaltaan energisintä Metallicaa ties kuinka moneen vuoteen – tai vuosikymmeneen.
Lähemmällä tarkastelulla sävellys on keskitasoa ja sanoitukset alempaa keskitasoa, mutta kyllä biisi antaa kivoja lupauksia tulevasta – kunhan vain jatkomateriaalissa olisi vähän enemmän koukkuja ja alkuaikojen Metallican jylhyyttä. Ei voi muuten välttyä ajatukselta, että Hardwired-biisiin on haettu henkistä ja vähän sävellyksellistäkin inspiraatiota Newstedin vuoden 2013 Heavy Metal Music -levystä.”
Kari Koskinen
”Tarttuvuudesta, kestosta ja pirteydestä pisteet. Eniten kiinnostaa kuitenkin se, aikooko Lars polkea lopun tuplabassarit myös keikoilla. Niin, ja tietysti myös Lulu, jonka pitkät biisit ovat oikeasti aika mielenkiintoisia seikkailuja. Vaadinkin lisää Lulua ja vähemmän historiaa. Vaadin myös aamukahvia.”
Markus Laakso
”Metallican tuotanto on kärsinyt jo ysärin alusta teennäisestä innovatiivisuushakuisuudesta, yliyrittämisestä ja määrä korvaa laadun -syndroomasta. Bändi on pyrkinyt uudistamaan ilmaisuaan ja oikeastaan koko metallikenttää, mutta epäonnistunut siinä eeppisesti. Tai no, uudistumista on toki tapahtunut, muttei yksikään viimeisimmän 25 vuoden aikana julkaistuista kappaleista yllä lähelläkään neljän tai viiden ensimmäisen albumin loistoa.
Uudesta biisistäkin huokuu yrittäminen, mutta kappale on sentään kompaktin mittainen, riffejä on tolkullinen määrä ja James vetää hienosti. Siinä missä muutama uusin levy on pyrkinyt uudistamaan bändiä, tässä rallissa kuikuillaan taaksekin päin. Miksaus on valitettavan ohkainen, etenkin kitaroiden osalta, mutta itse biisistä löytyy sentään pirtsakkuutta. Hyvä yritys.”
Aki Nuopponen
”Mitä eroa on tiukan kolmeminuuttisen Metallica-thrashpurkauksen julkaisemisella vuonna 2016 ja 1983? Ainakin se, että jos Hardwired olisi julkaistu 33 vuotta sitten, aika moni meistä olisi opiskellut sen pääriffin jo pian kitaranvarteen tarttumisen jälkeen ja huutanut keikoilla pää punaisena ’We’re So Fucked / Shit out of luck’ James Hetfieldin mukana.
Kun sama biisi julkaistaan vuonna 2016, se on monien korviin teennäistä setämiesten nostalgisointia. Biisi hajotetaan atomeihin, halkaistaan nämä atomit ja analysoidaan kaikkea niin kauan, että kaikilla on varmasti siitä täysin ehdoton mielipide. Biisiä ei käsitellä enää vain musiikkina.
Metallica on käsite. Se on Metallican suurin mahti. Se on Metallican suurin kirous. Mutta se ei peittele seikkaa, että Hardwired on tiukka ja räväkkä thrashpurkaus. Siitä ei tule enää vuonna 2016 julkaistuna klassikkoa, mutta se on Metallicaa isolla M:llä. Ja kyllähän se niin on, että naama oli venynyt biisin jälkeen typerän leveään virneeseen.”
Tomi Pohto
”Yön aikana oli saapunut ilmoitus uudesta Metallicasta. Ensin luulin tämän olevan jokin sairas pila. Huuhtaisin rähmät simmuista ja lukaisin uusiksi. Totta se on!
Vapisevin käsin sormi playlle ja… onpa muuten jypäkkä riffi! Kestokin näyttää olevan punkmitassa. Biisi kulkee selkeästi Kill ’em All -henkeen, enkä ihmettelisi, jos se on syntynyt kuluneena vuonna tapahtuneiden arkistokaivausten oheistuotteena.
Kolmas pyöräytys osoittaa, ettei kappale ole lopulta varsinainen tajunnanräjäyttäjä. Death Magneticin jatkoahan tuo, muttei onneksi soundeiltaan. Se suurin asia, hankalasti lihoiksi laitettava Metallica-henki tästä uupuu. Se viittä ensimmäistä klassikkolevyä määrittänyt metallisenkolkko kyynisyys. Ehkei tätä voi vaatiakaan perheellisiltä tsiljonääreiltä.
Hyvääkin löytyy: Jamesin kuuluisa laulurytmitys ja supertiukka riffittely ovat palanneet, Larskin pätkii mojovasti. Soundit futaavat kasseille. Laitetaaskin taas soimaan!”
Vilho Rajala
”Tulin tästä erittäin hyvälle mielelle. Aivan kuten siitäkin, että itse levy julkaistaan syntymäpäivänäni. Kiitos vaan! Hardwired vaikuttaa syntyneen liikoja puristamatta, tekstejä myöten. Hyvä niin! Pääasia on, että bändi tekee mitä huvittaa. Death Magneticillä taisi löytyä uusvanha linja, jolla on nyt helppo jatkaa.”
Matti Riekki
”Kirjoitin vuonna 2011 julkaistun Beyond Magnetic -ep:n arviossa näin: ’Metallica tekee 2000-luvulla näemmä joko täysin kuuntelukelvotonta tai saman tien unohdettavaa musiikkia, eikä minulla ainakaan riitä enää usko yhtyeen tulevaisuuteen. Onnea teille joilla riittää.’
Uskovia näyttää yhäkin löytyvän, ja kovin tuntuu Hard Wired porukkaa kaatavan, vaikka kolmella kuuntelulla kyseessä on yhtyeen historia huomioiden melkoisen mitäänsanomaton ihan kiva -laarin rälläys. Jaa ettei saisi huomioida, vai? No minäpä lopetan.”
Vesa Siltanen
”Hardwired kuulostaa luonnolliselta jatkumolta Death Magneticille ja varsinkin sen päättävälle My Apocalypselle. Kill ’em All -henkinen kaahaus yllättää lyhyydellään. Pitkästä aikaa biisi, jota ei paisutella lukemattomilla riffeillä ja osilla vain paisuttamisen vuoksi. Sinänsä mitään uutta ei tarjoilla, mutta luultavasti singleksi onkin päätynyt se tutuin ja turvallisin ralli. Mielenkiinnolla odotetaan, mitä muuta tupla tulee tarjoamaan.”
Aadolf Virtanen
”Energistä kyllä, ei käy kiistäminen. Vaan se sielu, johon joskus Metallicassa tykästyin, ei vain edelleenkään tunnu löytyvän. Viimeisin sykähdyttävä Metallican biisi on edelleen Until It Sleeps. ’We´re so Fucked’. Sinäpä sen sanoit, James.”