Immortal on kuollut, kauan eläköön Abbath – haastattelussa Abbath

24.08.2015

Kun Olve Eikemo puhuu, on parempi kuunnella. Abbath-taiteilijanimellä paremmin tunnettu norjalaislegenda ei nimittäin pidä haastattelujen tekemisestä, ei sitten lainkaan. Kovilla odotuksilla ladattu Tuska-konsertti ja uudet tuulet saivat hänet kuitenkin avaamaan valtakuntansa lukot ja kertomaan avoimesti niin Immortalin ongelmista kuin uuteen Abbath-yhtyeeseen liittyvästä innostuksestakin.

Tummatukkaisen kitaristi-laulajan nyökkäys on lähes huomaamaton, mutta silti selvä merkki yltä päältä tatuoidulle rumpalille. Yksi, kaksi, kolme, neljä. Pian lyijypaasien painoinen riffi leikkaa ilmaa yhtä vaivattomasti kuin se kuuluisa kuuma veitsi sitä yhtä kuuluisaa voita.

Viisikielistään komentava basisti lyö aluksi yhden painavan iskun, ja muutaman sekunnin kuluttua kappale lähtee runnomaan eteenpäin valtavalla voimalla: ”It’s a great day for fire / It’s a great day for wrath / It’s a warrior’s desire / Ride down the mountainside.” Vahva tunnelma on melkeinpä käsin kosketeltavissa.

On toukokuun viimeinen päivä, ja näillä seuduilla suhteellisen harvinainen aurinko lämmittää Bergenin laitamilla sijaitsevan harjoitustilan tummaa seinää. Norjalaismuusikko Olve Eikemo, joka tunnetaan raskaammissa piireissä paremmin nimellä Abbath, toisinaan myös Abbath Doom Occulta, on kutsunut Infernon ihailemaan Bergenin jylhiä maisemia. Ja tutustumaan Abbath-yhtyeen musiikkiin.

Kuten moni tämän lehden lukijoista saattaa hyvinkin tietää, Abbathin elämäntyö Immortal päätti päivänsä joitakin aikoja sitten – ja se lopetus olisi voinut olla hieman tyylikkäämpikin. Vai kuinka moni halusi nähdä heavy rock -fanien oman The Timesin ja/tai The Sunin, Blabbermouthin, sivulla otsikon ”Immortal members embroiled in legal battle over rights to band name”?

Herran jestas, Immortal on kuitenkin Immortal, eräs norjalaisen metallin ikonisimmista ja vaikutusvaltaisimmista nimistä. Ja mikä tärkeintä: toisiinsa kuin Bergeniä ympäröiviin seitsemään vuoreen aikaisemmin luottaneet Abbath ja Demonaz (oikealta nimeltä Harald Nævdal) ovat sentään veriveljiä!

Nyt kesän alkumetreillä pahimmat tunteenpurkaukset ovat jo takana. Immortal on historiaa (palataan yhtyeen mahdolliseen toiseen paluuseen myöhemmin) ja Abbath nykypäivää. Siis Abbath-nimen saanut yhtye. Hieman paradoksaalista kyllä, Eikemo nauttii nyt musiikin soittamisesta ja säveltämisestä kenties enemmän kuin koskaan – tai ainakin enemmän kuin kertaakaan vuoden 1997 jälkeen. Hyvä niin, sillä musiikki on tällä hetkellä Eikemon elämän tärkein asia. Sitä ei voi padota, tai samalla padotaan tämän 41-vuotiaaan norjalaislegendan elämänhalu.

Tämän todetakseen ei tarvitse luottaa pelkkiin Eikemon puheisiin, vaikka nekin kyllä vakuuttavat mennen tullen. Seitsemänkymmentäviisi minuuttia treenikämpällä riittää aivan hyvin. Kun Eikemo, muun muassa Gorgorothissa vaikuttanut basisti Tom Cato Visnes ja vielä tässä vaiheessa nimettömänä pysyttelevä rumpali ryskäävät läpi Immortalin ja Abbathin johtaman I-projektin Between Two Worlds -pitkäsoiton (2006) kappaleita sekä upouusia Abbathin biisejä, ilmassa leijuu kiistämättömän taianomainen fiilis. Kun vaikkapa One by One tai Warriors jylisee kaiuttimista, bändiliiderin kasvoja hallitsee huojentunut virnistys, jota ei voi tulkita väärin. Eikemo saa taas nauttia soittamisesta koko sydämestään, vihdoinkin.

Suomi Finland perrrrrkele

Jyrkkäreunaisen vuonon laidalla – niin, missäpä muuallakaan? – asuvan Eikemon olohuoneessa näyttää siltä, miltä Eikemon olohuoneessa pitääkin näyttää. Ikkunasta avautuu komea näkymä yli tumman veden, mutta komealta näyttää sisälläkin – ainakin jos heavy rock -memorabilia on lähellä sydäntä.

Seiniltä ja kaapistoista löytyy niin Motörheadin kultalevyjä, Ace Frehleyn harvinaisia esiintymiskenkiä kuin Venomin ja Bathoryn julisteitakin. Suomalaisvierasta ilahduttaa erityisesti, että yhdellä seinällä komeilee neljä isoa valokuvaa Tuska-festivaalilta vuodelta 2009. Näissä kuvissa Eikemo puhaltaa tulta juuri niin näyttävästi kuin hänellä on tapana.

– Eräs uusista Abbath-yhtyeen paidoista on suunniteltu juuri näiden tulenpuhalluskuvien pohjalta. Tuomme niitä myyntiin tämän kesän Tuskaan!

abbath2

Niin, tosiaan. Abbathin ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtuu suomalaisfanien onneksi ja iloksi Tuska-festivaalilla lauantaina 27. kesäkuuta. Aivan kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi.

– Rakastan Tuskaa. Tapahtuman järjestelyt pelaavat mielettömän hyvin, ja Immortal soittikin festivaalilla kaksi mahtavaa keikkaa, Eikemo aloittaa.

Okei, tämä kuulostaa tutulta muusikkojargonilta – totta kai muusikko kuin muusikko kehuu Tuskaa –, mutta jo tässä vaiheessa täytyy painottaa, ettei jargonin jauhaminen kuulu Eikemon elämäntyyliin tai toimintatapoihin. Hän on äärimmäisen suorapuheinen eikä laskelmoi sanomisiaan. Mikään ei ole myöskään niin sanotusti off-the-record, vaan kaikki hänen kommenttinsa ovat painokelpoisia – ainakin artistin itsensä mielestä. Mikäpä sen parempaa.

– Kun Tuska lähestyi meitä aikaisemmin tänä vuonna, tuulettelin aivan fiiliksissäni. Yes, yes! En oikeasti tiedä, mikä olisi parempi paikka uuden yhtyeeni maailman ensi-illalle kuin Hell-sinki, Suomi Finland perrrrrkele, muusikko nauraa.

– Pari päivää Tuskan varmistumisen jälkeen havahduin, että hetkinen, mikä onkaan meidän tarkka esiintymispäivämme… Lauantai 27. kesäkuuta? No, tämähän on mukavaa, sillä se sattuu olemaan myös syntymäpäiväni. Siitä tuleekin sitten melkoisen unohtumaton päivä!

Miten Abbath-yhtyeen kokoonpano muovautui?

– Olen tuntenut Tomin varmaan kuudentoista vuoden ajan, ja olen aina pitänyt hänestä niin tyyppinä kuin muusikkonakin. Lopullisesti silmäni avautuivat, kun hän soitti basso-osuudet I-yhtyeen debyytille. Vau, miten loistavasti hän veti! Sanokaa mitä sanotte, mutta Tom on minulle äärimetallin John Paul Jones, Eikemo nyökkää ja jatkaa nauraen:

– Kun Ozzy perusti oman yhtyeensä 80-luvun alussa, hän sai aisapareikseen Sharon Osbournen ja Randy Rhoadsin. Tom on minun Sharon ja Randy, siis samassa paketissa!

– Ranskalainen rumpalimme on helvetin mukava kaveri. Hän tuli mukaan juuri Tomin kautta, ja mieshän paljastui saman tien älyttömän taitavaksi muusikoksi. Jotkut biiseistäni ovat hyvinkin haastavia, mutta hän oli ottanut kaikki toivomani kappaleet täydellisesti haltuun jo etukäteen. Jo ensimmäinen treenisessio oli täysin mieletön. En ollut koskaan soittanut tahtiakaan hänen kanssaan, ja mies veti heti aivan virheettömästi. Saatoin kommentoida jotakin biisiä, että soitapa tämä juttu vähän hitaammin, ja seuraavalla kerralla hän sitten soitti sen juuri toivomallani tavalla. Mieletön tyyppi, Eikemo puistelee päätään.

– Bändin livekokoonpanossa vaikuttaa myös toinen kitaristi, sillä minähän en oikeasti ole mikään liidikitaristi. Teimme vuosia sitten yhden keikan I-albumin tiimoilta ja lavalla oli silloin kaksi kitaristia. Se soundasi mahtavalta, mutta Abbath soundaa vieläkin mahtavammalta. Olemme harjoitelleet Immortalin tuotantoa kahdella keihäällä ja… No, olin lentää perseelleni ensimmäisten treenien aikana, sillä en ollut kuullut Immortalin kappaleita kahdella kitaralla vuosikausiin. Jos sanon suoraan, niin olin aivan täydellisessä Immortal-taivaassa! Siis minä, biisien säveltäjä! No, jouduinkin toisaalta virumaan aivan liian kauan Immortal-helvetissä…

Jotakin on pakko tehdä

Immortal-helvetin porttien takaiset salat avautuivat faneille muutamia kuukausia sitten. Kuten jo mainittiin, Blabbermouth uutisoi viime joulukuussa Immortalin herrojen (Eikemon ja Nævdalin lisäksi rumpali Horgh, oikealta nimeltään Reidar Horghagen) ajautuneen törmäyskurssille pahemman kerran. Eikemo olisi halunnut Immortalin aktivoituvan vuosikausien hiljaiselon jälkeen (yhtyeen tekemiä muutamia keikkoja ei nyt lasketa varsinaiseksi aktiivisuudeksi), mutta Nævdal ja Horghagen eivät olleet samaa mieltä – eivätkä liioin halunneet antaa Immortalin nimen käyttöoikeuksia yksinomaan Eikemolle.

Oli tullut kovan päätöksen tekemisen aika.

– Kaikki osapuolet saavat varmasti katsoa peiliin, enkä halua syyttää ketään tai puhua paskaa muista Immortalin herroista. Olemme tehneet virheitä emmekä ole keskustelleet tarpeeksi, ja niin edelleen, Eikemo aloittaa.

– En ole itsekään ollut koko ajan parhaassa mahdollisessa kunnossa. Jossakin vaiheessa epäselvä tilanne ahdisti minua sen verran rajusti, että ajauduin huonoille teille ja pahojen poikien seuraan. Käytin spiidiä ja ryyppäsin aivan liikaa. En ajautunut onneksi missään vaiheessa aivan pohjalle, mutta olinhan minä huonossa kunnossa.

Eikemo pitää merkittävän tauon. Hän ei ole ikinä pitänyt haastattelujen tekemisestä, ja viime vuosien rankat vaiheet ovat edelleen selvästi lähellä. Liiankin lähellä.

– Immortalin suurimmat ongelmat liittyivät varmaankin siihen, että minä olisin halunnut toimia aktiivisemmin. Aikaa kului ja kului, mutta mitään ei oikeastaan tapahtunut. Immortal toki soitti keikan siellä ja toisen täällä, mutta All Shall Fall -albumin seuraaja ei edennyt lainkaan. Olen tästä huolimatta kirjoittanut koko ajan uusia kappaleita ja laatikostani löytyykin biisejä kolmen tai neljän studioalbumin verran.

– Yleisesti ottaen: haluan treenata ainakin kolmesti viikossa, sillä muuten koen yhtyeen jämähtävän paikoilleen. Olemme nyt soittaneet Abbath-bändin kanssa reilun viikon ajan joka päivä, ja asiat ovat edenneet enemmän kuin Immortalilla kokonaisen kalenterivuoden aikana.

Eikemo pitää taas tauon ja nappaa muutaman pitkän henkosen savukkeestaan.

– En olisi missään nimessä halunnut Immortalin loppuvan, mutta jossakin vaiheessa saavutin sen pisteen, että jotakin on nyt pakko tehdä. Mitta tuli täyteen, se oli do or die -meininkiä. Musiikki on koko elämäni, ja kaikki unelmani olivat karkaamassa tämän pysähtyneisyyden seurauksena.

– Tein siis raskaan päätöksen, että jatkan musiikin tekemistä muiden muusikoiden kanssa, mikäli se ei ole mahdollista Immortalin puitteissa. Ja usko pois: minä odotin ja odotin, toivoin ja toivoin, mutta Demonaz ja Horgh eivät tuntuneet enää jakavan tätä musiikintekemisen paloa. Entiset bändikaverini tietävät sisimmässään, etten minä ole mikään mulkku, joka ajattelee vain itseään. Halusin ja haluan aina pelkkää parasta Immortalille. Mutta kuten sanoin, jossakin vaiheessa minun oli pakko katsoa tulevaisuuteen ja tehdä päätöksiä… Jos en tee musiikkia, niin mitä helvettiä minä sitten teen?

abbath1

Immortalin tilanne oli pitkään siinä mielessä erikoinen, että sielunkumppanukset Abbath ja Demonaz olivat yhtä kuin Immortal, vaikka Demonaz ei soittanut yhtyeessä enää vuoden 1997 jälkeen. Teksteistä hän toki vastasi myös 2000-luvulla.

– Immortalin yllä oli aina jonkinlainen kirous. Aivan alussa kaikki oli hyvin: vaeltelin Bergenin vuorilla Demonazin kanssa, ja kehittelimme siellä Blashyrkh-konseptia emmekä välittäneet niin sanotusti vittuakaan kenestäkään muusta. Joskus Battles in the Northin ja Blizzard Beastsin aikoihin, siis 1995–96, nousimme oman maailmamme huipulle. Immortal tuntui täysin pysäyttämättömältä voimalta varsinkin silloin, kun löysimme Horghista viimein kunnon rumpalin. No, sitä riemua kesti vajaan vuoden verran… Demonaz sai käsiinsä jännetulehduksen eikä voinut enää soittaa kitaraa. Kun nyt katson taakse, se oli Immortalin lopun alku, vaikka en tietenkään myöntänytkään asiaa vuosikausiin.

– Kun Demonaz lopetti soittamisen, vaihdoin basson kitaraan ja ryhdyimme soittamaan treenikämpällä kahdestaan Horghin kanssa. Uutta basistia ei tahtonut löytyä millään… Pidä siinä sitten yllä hienoa bändifiilistä – varsinkin kun Immortalin tunnelma oli ollut aivan maaginen vain vähän aikaisemmin! Jaksoin silti uskoa pitkään, että kyllä tämä tästä vielä muuttuu hyväksi… Mutta ei siinä, perkele, niin käynyt. Joku ihmeellinen virus nakersi meidät kuoliaaksi, söi meidät elävältä.

Ensimmäisen kerran Immortalin pillit vaikenivat vuonna 2003. Bändi kuitenkin palasi estradeille jo kolmen vuoden kuluttua, ja toistaiseksi tuorein levytys All Shall Fall ilmestyi vuonna 2009.

– Kun aktivoiduimme uudelleen, toiveet olivat aluksi korkealla. Demonaz kulki mukanamme keikoilla eri puolilla maailmaa, vaikka ei lavalle noussutkaan, ja hän kirjoitti tuttuun tyyliin kaikki sanoituksemme. Yritimme pitää hyvää tunnelmaa yllä kaikin mahdollisin keinoin, mutta eihän tuollaisia fiilisjuttuja voi pakottaa mihinkään muottiin. Jossakin vaiheessa aloimmekin taas erkaantua toisistamme. Oikeasti, jos joku kirjoittaa Immortalista joskus kirjan, sen kanteen täytyy laittaa tarra: ”Jos aiot perustaa rockyhtyeen, älä missään nimessä lue tätä opusta”, Eikemo naurahtaa.

– Olen onneksi oppinut jotakin menneistä virheistä ja tulevaisuus näyttää pitkästä aikaa todella lupaavalta.

Tämän päivän Immortalia

Tulevaisuus kantaa siis nimeä Abbath. Yhtye keikkailee satunnaisesti kuluvan vuoden aikana ja valmistelee ensi tammikuussa Season of Mist -yhtiön kautta ilmestyvää debyyttialbumia. Rumpunauhoitukset käynnistyvät loppukesällä Daniel Bergstradin kanssa.

– Fanien ei tarvitse olla huolissaan, sillä Abbathin debyyttilevyn materiaali kuulostaa ”tämän päivän Immortalilta”. Kirjoitin lähes kaiken entisen yhtyeeni musiikin, enkä näe mitään ongelmaa Immortalin biiseiksi aiotun materiaalin julkaisemisessa omissa nimissäni. Vai pitäisikö nämä vuosia hiomani kappaleet jättää julkaisematta? Levyllä soittavat miehet ovat osittain erinäköisiä, mutta säveltäjä on edelleen sama.

– Tuntuu melkoisen oudolta sanoa näin, mutta Abbath on jo tällä hetkellä enemmän bändi kuin Immortal koskaan. Jos mietin, että Immortal tarkoitti aluksi vain minua ja Demonazia ja sitten myöhemmin minua ja ketä nyt milloinkin, niin Abbath-yhtyeen tunnelma on täysin erilainen. Tässä ryhmässä on sentään neljä yhteen hiileen puhaltavaa muusikkoa. Emme ole soittaneet yhtään keikkaa tai nauhoittaneet levyä, mutta tämä orkesteri tuntuu silti täsmälleen oikealta.

Mietitkö kertaakaan I-nimen käyttämistä uuden ryhmän puitteissa, vai oliko Abbath itsestään selvä valinta?

– I kävi toki mielessä, mutta se olisi viitannut liikaa menneeseen. Ei se siis tuntunut hyvältä idealta, Eikemo aloittaa.

– Toisaalta, Abbath oli kaikkea muuta kuin selvä valinta. Levy-yhtiö neuvoi, että tottahan toki sinun kannattaa antaa yhtyeelle nimeksi Abbath, sillä silloin kaikki tietävät, mistä on kysymys. Se on totta, mutta Abbath ei ensiksi tuntunut hyvältä bändinnimeltä. Onneksi muutin mieleni aika pian.

Mistä Abbath-taiteilijanimi aikoinaan muuten tuli?

– Oli varmaan vuosi 1991, kun keksin ensin Demonazin. Kerroin siitä Haraldille, ja hän tuumi, että onpa perkeleen iskevä nimi. Hän ryhtyikin käyttämään sitä saman tien. Mietin ihmeissäni, että mikä sen minun ”sisäisen demonini” nimi sitten on.

– Maalasin naamani vitivalkoiseksi ja tuijotin itseäni pitkään peilistä. Fiilistelin siinä, että ”white something, black something? Hmm, Black Sabbath…” No, sieltähän se Abbath sitten lopulta tuli. Ilmoitin peilille, että okei, minä olen sitten Abbath. Otin myös itsestäni kuvan peilin kautta, ja se oli Abbathin ensimmäinen fotosessio.

Millainen Abbath-yhtyeen imago on suhteessa Immortaliin?

– Tämä on hyvä kysymys! Olemme esittäneet suunnittelijoille toivomuksia, ja saamme juuri näinä päivinä heidän lopullisia ehdotuksiaan… En siis tiedä vielä itsekään sataprosenttisen varmasti, miltä me tulemme näyttämään Tuskan lavalla. Tai no, hyvältä tietenkin!

Pelkästään Immortalin repertuaarista löytyy sen verran paljon tasokasta tavaraa, että settilistan tekeminen taitaa olla melko haastavaa?

– Kieltämättä. Varsinkin, kun soitamme kappaleita kahdella kitaralla. Jotkut Immortalin biisithän vaativat kaksi kitaraa, emmekä ole pystyneet soittamaan näitä numeroita lainkaan livenä. Nyt tällaista huolta ei ole.

– Olen miettinyt settilistaa kokonaisuutena. Että jos soitamme tuon ja tuon Between Two Worldsin sävellyksen, mitkä Immortalin biisit ja ennen kuulemattomat kappaleet sopisivat kokonaisuuteen parhaiten. Ja niin edelleen.

Inferno voi paljastaa, että Abbathin Tuskan-settiin tulee luultavasti kuulumaan uusi kappale, Fenriz Hunt. Jo yhden kuuntelukerran perusteella voi todeta, että erittäin nopean ja monista osista koostuvan Immortal-materiaalin ystävät tulevat rakastamaan tätä biisiä.

– Fenriz Hunt on ehtaa Immortal-henkistä materiaalia, ja eräs kappaleen innoittajista on ehdottomasti Bathoryn Of Doom. Eräästä toisesta tuoreesta biisistä taas tulee mieleen Ozzy Osbournen Over the Mountainin ja Battles in the North -albumin äpärälapsi. Eihän tuollainen yhdistelmä voi kuin toimia, Eikemo nauraa.

Demonaz tosiaan kirjoitti Immortalin jäisiin jylhyyksiin ja muihin hyisiin aiheisiin pohjautuvat tekstit. Mutta kuka vastaa Abbathin kappaleiden sanoituksista?

– Brittiläinen ystäväni Simon Doncaster. Olen ollut hänen kanssaan tekemisissä hyvin pitkään, ja hän oli apunamme jo Blizzard Beastsin aikoihin. Simon tuntee Immortalin maailman läpikotaisin, Eikemo vakuuttaa.

– Olen saanut Simonilta tekstit kolmeen uuteen biisiin, ja siellähän on aivan mahtavaa kamaa. Miten sen sanoisi… No, tuoreet tarinat lähtevät liikkeelle Blashyrkhin porteilta ja matkaavat uusiin, entistä kylmempiin ja monumentaalisimpiin valtakuntiin. Blashyrkh kohtaa Ásatrún, tai jotakin siihen suuntaan!

Kirousta vastaan

Tämä hetki ja tulevaisuus kantavat nyt ylpeästi nimeä Abbath, mutta löytyykö sieltä jonakin päivänä myös Immortal? Kun Immortal lopetti vuonna 2003, aitaan jäi pienenpieni rako, ja siitä bergeniläisyhtye lopulta myös mahtui. Onko paluu mahdollinen tälläkin kerralla?

– (naurua) No, arvaat varmaan, ettei minun kannata kieltää yhtään mitään. En mieti Immortalin paluuta vähimmässäkään määrin juuri nyt, mutta kukapa sen tietää, missä me menemme kymmenen vuoden kuluttua, Eikemo sanoo.

– Sanotaanko vaikka näin, että jos Demonaz pystyy jonakin päivänä soittamaan kitaraa Immortal-materiaalin vaatimalla tasolla, orkesterin paluun mahdollisuudet kasvavat huomattavasti. Immortalin suhteen on olemassa aina jonkinlaista toivoa, ainakin niin kauan kuin meissä pihisee henki. Sen minä olen tosin oppinut kantapään kautta, että Immortalin perusta on yhtä kuin minä ja Demonaz. Me kaksi, ei ketään muita.

Abbath vaikenee taas kerran. Haastattelu on jo lopuillaan, mutta muusikolla on vielä painavaa sanottavaa.

– Asioiden ei pitäisi olla näin. Nämä lakitupa-asiat ja muu tuollainen paska… Olen hyvin surullinen, ettei Demonaz ole nyt osa elämääni vaan olemme ajautuneet eri raiteille. Toivottavasti saamme jonakin päivänä nauraa tälle elämänvaiheelle ja meistä tulee taas parhaat ystävät. Hän on veljeni, veriveljeni, ja tulee aina olemaankin. En halua vihata häntä tai hänen vihaavan minua. Perkele, me olemme samaa perhettä, Eikemo lähes kuiskaa.

– Oveni on aina auki Demonazille ja voimme hyvinkin työskennellä yhdessä taas joskus… Minulla on aina aikaa hänelle. Olen ehkä pettynyt juuri nyt, mutta en halua olla katkera, en todellakaan. Annetaan nyt ajan parantaa nämä haavat, sillä jonakin päivänä me ymmärrämme, että elämä on liian lyhyt riitelemiseen… Mutta siihen asti joudumme taistelemaan kirousta vastaan omillamme!

Haastattelu julkaistu Infernossa 6/2015. Lue kainalona julkaistu artikkeli tästä klikkaamalla.

Lisää luettavaa