Inferno tarjoaa: kuuntele uusi The Ragged Saints -albumi!

21.10.2013

Tuulahdus kasaria tärähtää Infernon sivuille The Ragged Saintsin muodossa. Helsinkiläisbändin debyyttialbumi The Sound of Breaking Free ilmestyy virallisesti perjantaina 25. lokakuuta, mutta Inferno tarjoaa sen ennakkokuunteluun.

Perinteen mukaisesti kitaristi Tomi Julkunen käy levyn kappale kappaleelta läpi. Whitesnake on mainittu moneen otteeseen. Laita hard rock soimaan ja lue Julkusen kommentit soittimen alta.

The Sound of Breaking Free

The Sound of Breaking Free on ollut jo ihan raakileesta asti kaikkien lemppari ja siitä syystä oikeutetusti ensimmäinen sinkku ja levyn nimiralli. Tämän nimistä kappaletta tai levyä ei ole vielä ollut kellään ennen meitä, ja sehän on aina bonusta kun keksii jotain originaalia. Tähän tuli mun mielestä yksi parhaista kitarasooloista, ihan helvetin simppeli ja Slashiltä vaikutteita imaissut veto venyttelyineen. Eipä tähän mitään tilulilusooloa olisi voinut laittaakaan.

Nippelitietoa: kitarasoolon loppupäässä kuuluu selvästi, kun vaihdan etumikin takamikkiin. Tommosten ”erheiden” jättämistä levyille ei nykyään oikein harrasteta, vaan kaikki levyt korjataan, parsitaan ja putsataan vimpan päälle. Mutta nyt oli niin hyvä otto, että jätettiin kuitenkin.

A Place Where I Belong

G- eli punaniskavireellä tehty ralli. Sitä harvemmin käytetään tän genren musassa, kun se soveltuu enempi tonne Rollari- ja Black Crowes-osastolle. Mutta kyllä sillä ihan hard roketin kuuloista matskua saa aikaan, jos tietää miten tuon vireen kanssa pitää toimia. Tää on mun Top 3 -lemppareissa tältä levyltä.

Nippelitietoa: Mä käytin useampaa eri Gibsonia tän levyn äänityksissä, mutta muista biiseistä poiketen tän soolo on räpistelty Flying V -muotoisella Charvelilla. Hatara peli, mutta aika retee soundi siitä irtoo.

Don’t Let Me Go

Tekemisestä muistan sen verran, että Tonilla oli helvetin hyvät ideat ja riffit, jonka ympärille sitten kimpassa tsiigailtiin sopivat soinnut kertosäkeistöön ja soolon taustalle. Tykkään tästäkin soolosta erityisen paljon. Vaikuttais olevan aika monen tyypin lempparibiisi. Havaitsin muuten, että tän rallin mukana laulo joku tyyppi ekoilla keikoilla ja vieläpä näytti että ihan oikeilla sanoilla. Komeeta.

I’ll Never Give Up on Love

Tämäkin on tehty G-vireellä. Mä diggailen helvetisti Whitesnaken parista uusimmasta levystä, ja tähän on yritetty hakee sitä samaa henkeä avoimella vireellä ja punaniskaviballa. Rempseä positiivinen meno ja muistaakseni ensimmäinen Ragged-kappale, jonka raakileen lähetin Tonille päivä sen jälkeen kun päätettiin, että tehdään muzakkia kimpassa.

Nippelitietoa: Meidän tuottaja Harri oli salaa äänittänyt tähän kitarasoolon itsekseen. Todennäköisesti kelaili mulle sitä soittaessaan, että herra soolokitaristin ego ei anna periksi ja pitää itse mennä räpeltämään jotain spedeä tilalle. Ei helvetissä, sehän on aivan saatanan hyvä ja maukas soolo. Piti kieli keskellä suuta sitten opetella livetilannetta varten. Harrille aplodit tässäkin kohtaa.

Love Won’t Fade Away

Tätä tehdessä mielessä oli Ratt-tyylinen kappale. Kun sitten lisättiin myöhemmin koskettimet, niin alkoi yks-kaks muistuttamaan Ozzyn Shot in the Dark -biisiä. Mutta sehän on vaan hyvä, on nimittäin kova ralli sekin. Kertsin laulussa mun mielestä snadia Crazy Nightsin aikaista Paul Stanleytä, tosin tahattomasti, koska Markku ei ole KISS:iä koskaan diggaillut. Mullehan toi on nannaa, koska olen armoton KISS-fani.

Nippelitietoa: Eka kappale mihin Markku lauloi demolaulut. Muistan hyvin kun kuuntelin himassa ja melkein tuli tippa linssiin. Kuulosti niin armottoman hyvältä ja oli vaikea tajuta, että nyt on bändi kokonainen. Ei sen näytteen perusteella tarvinnut miettiä kahta kertaa toimiiko Markun ideat ja laulusoundi muun bändin kanssa.

We Are the Same

Tonilla oli joku Def Leppardin Gods of War -tyyppinen biisi mielessä kun se tätä väsäili. Tän ei pitäny olla hituri, mutta semmoinen puolihituri tästä sit loppupeleissä tuli vahingossa. Tästä jätettiin kitaroita pois miksausvaiheessa ja annettiin syntetisaattorin kuljettaa eteenpäin. Diggailen kovasti ja yks mun lempikertseistä.

Nippelitietoa: Kertsin Feel Again -kiekasut on Thunderstonen Pasi Rantasen kekkaamat koukut. Pasi oli laulamassa taustoja ja ex tempore keksi moisen kylmät väreet aiheuttavan idean. Mahtavaa!

While the World is Burning

Mehukas duuribiisi, josta menee väkisin suu messingille. Toni ei ollut tainnu ennen duuribiisiä tehdäkään eli uusi aluevaltaus siltä osin. Mä tykkään, että bändillä on sekä duuri- että mollibiisejä. Ei pääse kyllästymään jos on molempia eikä vaan jompia kumpia. Yks levyn tarttuvimmista kappaleista jos multa kysytään. Kolmen pelimannin yhteistyön kukka: Toni duunas musan, Markku melodian ja mä sanat Markun demolaulun pohjalta.

Nippelitietoa: Tähän meidän tuottaja Harri Petjakko keksi tuuttaa EBow’lla soolon. Kivasti erottuu muista sooloista sen ansiosta.

New Beginnings

Tässä on kanssa haettu sitä samaa nyky-Whitesnaken henkeä kuin parissa muussa kappaleessa. Levyn punaniskoin biisi, mä diggaan sitä meininkiä kuitenkin.

Nippelitietoa: Sanoja väsäillessä yritin välittää tarinaa siitä kulmasta, kun muutin aikoinaan pelkän kitaran ja vaatekassin kanssa Dubliniin.

Never Walk Away

Tässä taasen Toni on hakenut inspistä 1987- ja Slip of the Tongue-aikakauden Whitesnakesta. Skebasoolo on vahvasti 1970-lukulainen meikäläisen korvissa, vaikka muu biisi väkevää kasaria onkin.

Before Time Goes By

Jossain mielessä sisarbiisi The Sound of Breaking Freen kanssa, samalla lailla kuin KISS:in Love Gun ja I Stole Your Love ovat toisilleen. Eivät siis kuulosta samalta, mutta jollain kierolla tavalla ovat yhteydessä rakenteellisesti ja tehty about samoihin aikoihin.

The End

Melkein jäi pois levyltä ja taisi muutenkin olla viimeiseksi äänitetty biisi. Onneksi otettiin mukaan, lyö kivasti levyn nippuun. Pikkaisen pätkittiin miksausvaiheessa eli tästä tuli lyhyempi kuin mitä alun perin oli. Toni diggailee Desmond Child -tyyppisiä kappaleita ja tässä on vibaa sinne suuntaan. Hommahan menee yksinkertaisuudessaan niin, että Toni diggailee enempi popimmasta ja melodisemmasta musasta ja meikäläinen taas rokimmasta väännöstä. Siitä saa aikaan hyvän kombinaation noin kitaristin vinkkelistä katsottuna.

Lisää luettavaa