Rotten Sound
Abuse to Suffer
Season of Mist
Nöyrryin kuolevaisuuteni edessä tajutessani että Exit julkaistiin 11 vuotta sitten! Muistan tuon tammikuun, se oli menoa. Konkreettisesti. Kävelin pakkasessa neljä kilometriä Rotiskon Tampereen YO-talon-keikalle ihan vain, koska se tuntui tarkoitukseen juuri oikealta siirtymäkeinoilta. Keikan jälkeen juoksin kotiin: lauteilta kävi päälle sellainen sähkön ja veren voimavalli, että raajat väpäjivät vielä kotonakin ihan muusta kuin holotnasta.
Vuodet vierivät, Rotten Sound ei sammaloidu. Abuse to Suffer on Vaasassa 1993 perustetun grind-ylpeytemme seitsemäs kokopitkä.
Levyn nimi kiinnitti heti huomion. Se on napakkuudessaan jo nyt vuoden parhaalta soundaava otsikko. Eipä muuta kuin ”levy pyörimään, Valse Triste”. Ja hitto kun sieltä tuulee!
Biisit ovat lajinsa mukaisesti sopivan lyhkäisiä, mitä nyt levyn päättävä Extortion and Blackmail -eepos kellottaa vajaat viisi minuuttia.
Soundi on erittäin murakka. Mietin alkuun, että onpa mutaista. Kun käänsin volyymia, huomasin, että levy on tehty kuunneltavaksi lujalla äänenpainolla. Samalla hahmottuu parhaiten Abuse to Sufferin hienous. Se saa aikaan saman ilkikurisen virneen kuin kulmakivi Exit. Huomioikaa tämä ja tahdosta riippumaton nyrkinpumppaaminen ihmisten ilmoilla luukutellessanne.
Kappaleet muuttuvat nanosekunnissa pohjattoman raskaasta suunnattoman nopeaan. Tämäkään ei ole uutta. Eikä tarvitsekaan, Rotten Sound pistää vajaassa puolessa tunnissa mestat sileäksi. Kuulijasta tulee osa tuota mulkosilmäistä piraijaparvea, joka etsii seuraavaa liejuun juuttunutta tapiiria.
Abuse to Suffer on kuin piikkikorko osuisi ukkovarpaalle. Pistekipuun ei auta kuin keskittyä. Lopussa tekee hyvää ja sitä pyytää tahdottomana lisää.