Ensi vuonna kolmekymppisiään viettävä Förgjord on kotimaisessa black metalissa oma lukunsa. Ronski ja säröinen soundimaailma, pääosin suomalaisista henkirikoksista ammentavat sanoitukset ja tietynlainen ulkopuolisuus ovat tavaramerkkejä, jotka ovat vieneet pitkälle.
Perkeleen weri yllättää selkeydellään. Kaikkein raain säröisyys on kadonnut, ja bändi tuntuu saaneen soittoonsa erityistä varmuutta ja voimaa. Kappaleissa on pirullista iskevyyttä, ja yhtyeelle ominainen melankolia tuntuu riipaisevan entistä vahvemmin.
Förgjordin totaalisen omaehtoinen ura on ollut mielenkiintoista seurattavaa, ja on ilahduttavaa huomata, että Perkeleen weri tuntuu ikään kuin aloittavan uuden luvun tarinassa. Niin sanotusti ”paremmalta kuulostava musiikki” ei ole missään nimessä synonyymi löysistymiselle tai leipääntymiselle, vaan yksinkertaisesti vitun vahva näyte siitä, mihin yhtye pystyy.
Vaikka olen pitänyt bändistä aiemminkin, Perkeleen weri pääsee yllättämään. Albumi ei ole huikea black metal -klassikko, mutta toimittaa asiansa niin varmalla otteella, että sijaa mutinoille ei jää. Pelottaa ajatella, mihin trio vielä tästä kehittyy.