Ei kuulosta 2020-luvun taitteessakaan hassummalta – arviossa Die Krupps

Julkaistu Infernossa 10/2019.

Die Krupps
Vision 2020 Vision
Steamhammer

Düsseldorfilainen Die Krupps on louhinut industrialiaan jo vuodesta 1980. Se on kunnioitettava aika, eikä bändi kuulosta 2020-luvun taitteessakaan hassummalta.

Avausraita ei tosin vaikuta huomispäivän industrialilta, vaan on hypnoottisesti pulputtavine syntikoineen, kolkkoine metallisoundeineen ja maskuliinisine iskulauseineen kaikkea sitä, mistä genre on jo tullut tutuksi. Welcome to the Blackoutissa on tanssittavaa tarttuvuutta, mutta kitarasoundit kuulostavat kumman näkkileipämäisiltä. Kielisoittimissa saisi olla enemmän potkua. Ralf Dörperin syntikoissa on kuitenkin riittävästi koukkuja, jotta meininki pysyy mielenkiintoisena.

Wolfen (Her Pack), Obacht ja Alllies ovat kitaravetoista jytinää ja laulaja-kitaristi Jürgen Englerin parhaita vetoja albumilla. Extinction Timessa on ebm-poljentoa, joka saa sykkeen korkealle. Sen sijaan Carpet Crawlers on kevyempi fantasiaballadi, joka ei herätä tunteita.

Loppua kohden levy ei tarjoa suurempia yllätyksiä, ja kolmestatoista kappaleesta olisi voinut napsia pois valjun DestiNation Doomsdayn. Fuck You taas on kappaleennimenäkin sen verran banaali, että bändi olisi voinut karsia senkin.