Brittiläinen Iron Monkey palaa mölisemään lähes parikymmenen vuoden tauon jälkeen. Bändi teki muutamia julkaisuja 1990-luvun loppupuolella, mutta nakkasi sitten pensselit santaan. Piste i:n päälle oli laulaja J.P. Morrow’n kuolema pari vuotta myöhemmin, mikä riitti antamaan bändille pientä kulttistatusta.
Linja ei ole pahemmin paluun myötä muuttunut. Bändin likainen ja aggressiivinen sludge on tosin yhä enemmän kallellaan raakaan punkkiin kuin groovaavaan pilviveikko-osastoon. Jotenkin riffitykset tuovat mieleen vanhan Terrorizerin. Toisaalta myös brittiläisen hardcoren ja crustin perintö kuuluu runttauksessa vahvasti.
Soundi on raskas ja jyräävä, eikä biiseistäkään tunnu huokuvan lämpöä tai empatiaa. Ulosannin totaalisuus kääntyykin jossain kohdassa itseään vastaan, eli homma menee jo vähän monotoniseksi paatokseksi.
Pari välimallin biisiä pois, niin tämä olisi jytissyt nupissa vieläkin vakuuttavammin. Mutta ei mikään turha paluu. Pieni veikkaus, että seuraavassa Roadburnissa nähdään.