Eipä tässä jää juuri moittimisen varaa – arviossa Black Country Communion

Julkaistu Infernossa 8/2017.

Black Country Communion
BBCIV
Mascot

Kitaristi Joe Bonamassan, laulaja-basisti Glenn Hughesin, kosketinsoittaja Derek Sherinianin ja rumpali Jason Bonhamin muodostama Black Country Communion soittaa svengaavaa ja miehekästä hard rockia, joka onnistuu kuulostamaan tuoreelta ja raikkaalta. Yhtyeen neljäs levy on ensimmäinen sitten Afterglow’n (2012), ja täytyy sanoa, ettei sisällön taso ole ainakaan heikentynyt.

Ehkä tauko teki hyvää. Yhtyeen jäähylle jääminen johtui jäsenten halusta keskittyä soolouriinsa, mikä on toki ymmärrettävää, mutta nyt ajat ovat muuttuneet.

Collide avaa levyn tanakasti purplemaisen raskaalla groovella ja tekee pelin hengen selväksi heti kättelyssä. Tätä seuraava Over My Head jää vähän tyhjänpäiväiseksi, kun taas kolmas raita, The Last Song for My Resting Place, alkaa hienosti mandoliinin ja viulun sävyttämänä balladina kunnes räjähtää rokkaukseen ja palaa jälleen alkumuotoonsa. Kyseinen esitys kuuluu eittämättä levyn parhaimpiin.

Albumi jatkaa hitaamman bluesfiilistelyn, poprockin ja raskaamman hard rockin välillä tasaisesti vuorotellen. Kokonaisuus on onnistunut, ja soittajien vahvuuksia hyödynnetään juuri oikeissa paikoissa. Soitosta huokuu yhteishenki.

Eipä tässä jää juuri moittimisen varaa, vaikkei resepti olekaan vaihtunut. On myös hienoa huomata, että Hughesin ääni on edelleen näin huimassa kunnossa.