Tiukkuutta ja asennetta puskee kiitettävästi, kun sveitsiläistrio Sooma latoo tiskiin ensilevynsä. Noise rockin ja punkahtavalla otteella temmotun vaihtoehtorämistelyn tenho on aina vähintään kohdillaan, kun napakasta paketista löytyy kulmikkuutta ja äkkivääryyttä sekä isoa mökää ja reuhtomista. Nyt löytyy.
Tietenkin trioa pitää verrata ilmaisussaan oikeasti julmaan Shellaciin, joka on genren ehdottomia kulmakiviä. Samaan syssyyn voi tiputella Fugazin kaltaisia paahtajia, joten nuori kolmikko on hyvässä putkessa. Ja vaikka Sooma on kopla oppipoikien oppipoikia, sen otteissa on kiitettävää räjähtävyyttä, joten lopputulema on vähintäänkin räväkkä.
Energiaa ja tunnetta piisaa, kohdakkoin biisejäkin. Sillä osastolla tässä genressä on tietysti helppo jättää homma soitannollisen ilkamoinnin jalkoihin, eikä Soomakaan selviä koko levystään puhtain paperein. Tarttuvuutta on kuitenkin riittämiin, etenkin kun laulumelodioihin on panostettu monessa biisissä selkeästi enemmän kuin tässä osastossa on tapana.
Sooman touhu ei ole vielä erityisen omintakeista, mutta ainahan räyhäkästi paukkuvalle kitararämistelylle on paikkansa. Yhtyeellä tuntuu olevan sen verran kykyä ja ideoita, että jatkossa siltä voi odottaa erinomaista materiaalia.