Hallitsevin piirre on massiivisuus – arviossa Krater

Julkaistu Infernossa 10/2019.

27.01.2020
Krater
Venenare
Eisenwald

Black metalin keskikastiin koko vuonna 2003 alkaneen uransa kuulunut Krater yrittää kaikin keinoin puskea mestaruusluokkaan uusimmalla albumillaan, joka esitteleekin saksalaisbändin paikoin varsin hyvässä valossa.

Kraterin musiikki on pohjimmiltaan niin sanottua hyvin tehtyä black metalia, jonka verrokeiksi voi nostaa esimerkiksi Behemothin, Belphegorin ja Dark Fortressin kaltaisia mustan metallin mainstreamiin luettavia yhtyeitä. Kraterin menestyksen ei siis pitäisi olla kiinni potentiaalisesta kohdeyleisöstä.

Venenaren hallitsevin piirre on musiikin massiivisuus, jota on lähdetty hakemaan ilman järjettömiä sinfonisia pullisteluja tai muita vippaskonsteja, joten Kraterin musiikki lepää vahvasti perinteisellä bändisoittopohjalla. Kolmen kitaristin käyttö ei ole näissä piireissä mitenkään poikkeuksellista, mutta Kraterin käsittelyssä kolmen kuusikielisen matto kuulostaa keskivertoa jämäkämmältä ja synkkäsävyisemmältä.

Tältä bändiltä on tietysti turha odottaa wagneriaanisia mestariteoksia, mutta Venenarella olisi saumoja olla aika paljon kovempikin levy, mikäli yhtyeen kappalekynä olisi hiukan paremmassa terässä.

Lisää luettavaa