Viime vuosina on ilmestynyt useampia sen verran laadukkaita omakustanteita, että niitä on alkanut pitää lähtökohtaisesti jopa kiinnostavina. Vuosituhannen alussa Etelä-Amerikassa perustettu, sittemmin Teksasiin muuttanut Headcrusher pistää kolmannella pitkäsoitollaan mielikuville kuitenkin ikävästi sordiinoa.
Omaperäisesti akustisella introlla käynnistyvä kiekko ajaa Göteborgin melometallia jenkkihenkisemmän rytyytyksen läpi. Omia korvia kiristelee myös modernin metalcoren läsnäolo, vaikka se ei ilmaisua onneksi määritäkään.
Lopputulos on paperilla kelpoa rähähtelyä, joka ei jätä valittamista sen paremmin murean soundin kuin sutjakkaasti groovaavan soitonkaan suhteen. Sävellykset itsessään ovatkin sitten melkoista sotkua, johon on ahdettu ihan kelvolliselta kuulostavaa riffittelyä ja melodianpätkää. Kappaleista ei ole kuitenkaan kasattu kunnollisia kokonaisuuksia, vaan hyvät ideat hukkuvat päättömän kulmittelun ja yleisen keskinkertaisuuden alle.
Koukkuihin kaipaisi selkeyttä, ja komppiakin kannattaisi pitää yllä pidempään. Näillä eväillä käsiin jää mainiosti meikattu kliseenippu tutulta vaikuttavia täkyjä, joista yksikään ei omaa kestäviä arvoja.