Vuosikymmenen uran pienjulkaisujen parissa tehnyt Kess’khtak saisi vaihtaa nimensä. Sivistymättömälle nykyisestä tulee mieleen jonkinlainen fantasian- ja tolkieninsekainen pelleily, mikä ei vastaa lainkaan sitä, mitä sveitsiläiset itse asiassa tarjoavat.
Metal Archivesin puolella bändin musiikki on leimattu deathcoreksi, mikä on vain osatotuus. Laulajan huutopohjainen ja mainiosti irtoava mylvintä on hieman corehenkisempää, mutta musiikki on lähempänä armottomasti mättävää death metalia. Aggressiota löytyy kiitettävästi, ja kappaleista on puristettu pois kaikki turha.
Paikallaan jumittavia breakdowneja tai tylsästi jurnuttavaa hitaampaa groovea Kess’khtak ei suosi, ja hyvä niin. Bändin rujossa ilmaisussa viehättää väkevästi välittyvä tekemisen meininki. Orgaaninen ja eloisa soundi potkii komeasti, ja siitä välittyy hikinen soittamisen raivo. Lopputulos kuulostaa ihmisten tekemältä, mikä ei ole nykyään enää mikään itsestäänselvyys.
Seitsemän raidan annos ottaa 20 minuuttia, minkä jälkeen tietää saaneensa.