Kotimaisen The Flatfieldin tummanpuhuva rock ammentaa vaikutteensa 1980-luvun post-punkista ja goottimusiikista osuen jonnekin Bauhausin, Alien Sex Fiendin ja Killing Joken välimaastoon.
Vuonna 2011 perustettu yhtye saa kolmannella levyllään edustamansa genren palikat kohtalaisen hyvään järjestykseen. Laulaja Ville Grayn tulkinta on hyvällä tavalla huojuvaa ja raa’an vereslihaista, ja niin on myös bändin soitanta.
Jungilaisesti nimetty The Shadow Self pureutuu alitajunnan ja tiedostamattoman mielen teemoihin. Kyseinen konsepti sopii tämänkaltaiseen musiikkiin tietysti hyvin. Vaikka The Flatfield kumartaa vahvasti 1980-luvulle, se ei kuulostaa väsyneeltä retrolämmittelyltä, vaan pikemminkin ajattomalta ja energiseltä rockyhtyeeltä.
The Shadow Self ei räjäytä pankkia, mutta sitä on älyttömän mukava kuunnella. Kaikesta paistaa läpi rakkaus ja intohimo omia tekemisiä kohtaan. Tämänkaltaista laadukasta alakulttuurimusiikkia ei ole koskaan liikaa.