Pakanallisen rituaalifolkin ykkösnimi iskee kolmannella levyllään syvälle ihmismielen primitiivisiin osiin. Ikiaikaiset musikaaliset elementit lennättävät kuuntelijan esikristilliseen historiaan; aikaan, jolloin taikausko ja jumalat johdattelivat ihmisten toimia.
Komean levyn jakaa runoteos, kahdeksanminuuttinen muinaissaksaksi lausuttu Keltentrauer, jonka taustalla kuullaan sotahuutoja, taistelun kalsketta ja kaukaista musisointia. Heilung lupailee kappaleen lennättävän kuuntelijan mielen rautakaudelle. Tällaiset tekeleet lähinnä katkaisevat levyn luonnollisen rytmin, mutta kaipa joku niistäkin pitää. Onneksi tylsän runonlausunnan vastapainona kuullaan suorastaan mestarillinen Anoana, loitsu pimeältä keskiajalta.
Muuten levyn sävellykset aaltoilevat jo edellisiltä tutuissa sfääreissä: mukana on transsiin vaivuttavaa laulantaa, sydämen tahtiin lepattavaa noitarummuttelua, kilinää ja kalinaa sekä heleitä naislauluja elokuvamaisella, selkäpiissä tuntuvalla dramatiikalla höystettynä.
Parhaimmillaan hurjan upeaa tavaraa, vaikkakaan Drift ei nouse samaan kastiin kuin monikansallisen yhtyeen aiemmat levytykset.