Rumpali Mike Portnoyn (ex- Dream Theater, Neal Morse Band, The Winery Dogs) pitkään vihjailema superkokoonpano on tullut julki debyyttilevynsä kera. Yhtye koostuu Portnoyn lisäksi kosketinsoittaja Derek Sherinianista (ex- Dream Theater, Black Country Communion, Billy Idol), basisti Billy Sheehanista (Mr. Big, Niacin), kitaristi Ron Thalista (ex- Guns N’ Roses) ja laulaja Jeff Scott Sotosta (ex- Yngwie Malmsteen’s Rising Star, ex-Journey). Joukkion tarkoituksena on ollut yhdistää virtuoosimainen progemetalli ja särmikäs rock’n’roll-asenne, ja melko hyvin siinä on onnistuttukin.
Psychotic Symphonyn kappaleet ovat enimmäkseen kiemuraisia ja teknisiä, mutta levyltä löytyy myös melodista ja suoraan sydämeen iskevää hard rockia. Ja täytyypä todeta, että Soto sopii kumpaankin tyylilajiin täydellisesti. Miehen ääni tuntuu paranevan vuosi vuodelta.
Kyseessä on koukuttava teos, jolta löytyy monta nautinnollista hetkeä. Levyn aloittava God of Sun lähtee käyntiin mystisillä sitarkuvioilla, kunnes Sherinianin tavaramerkiksi muodostuneella Monster Lead -soundilla varustettu soolo pääsee valloilleen. Kappale on kuin metallisempi versio Led Zeppelinin Kashmirista. Heti perään tuleva Coming Home tasapainottaa tilannetta suoraviivaisella hardrockauksellaan.
Kun bändissä on mukana kaksi entistä Dream Theater -jäsentä, on hankala olla vetämättä yhtymäkohtia kyseiseen orkesteriin. Ehkä juuri Sherinianin läsnäolon vuoksi albumista tulee eniten mieleen Falling into Infinity, joka jäi miehen ainoaksi studiolevyksi DT:n riveissä. Myös Train of Thoughtin tummanraskaita sävyjä on havaittavissa. Itse asiassa levyn parhaisiin raitoihin kuuluvan Labyrinthin kertosäe muistuttaakin hieman kyseisen levyn As I Am -biisistä.
Sons of Apollon debyytti on väkevä pelinavaus, jota voi suositella kaikille korkeatasoisen progemetallin ystäville. Vaikka sooloilun määrä on yltäkylläinen, ryhmä ei ole tinkinyt kaikkein olennaisimmasta: hyvistä sävellyksistä.