Melodista death metalia soittavan lappeenrantalaisyhtyeen neljäs albumi ei toista vanhaa laulua, vaan eroaa ilahduttavan paljon kolmesta edeltäjästään. Uudella albumilla kuullaan aiempaa vähemmän puhdasta lauluääntä, ja mukaan on ripoteltu sopivassa määrin myös goottirockia.
Albumi lähteekin liikkeelle ruotsalaisyhtye Deathstarsista muistuttavalla gootti-industrialilla. Ensimmäinen kappale on kuitenkin pientä hämäystä. Vaikka goottielementtejä tarjotaan myöhemminkin, aloitusraita eroaa huomattavasti etupäässä karkeampiin laulusoundeihin tukeutuvasta loppualbumista.
Pelkkää murinaa albumi ei kuitenkaan sisällä. Synkkyyttä tasapainotetaan onnistuneesti lyhemmillä ja kevyemmillä instrumentaalikappaleilla, ja yksi biisi lauletaan vieläpä suomeksi. Nämä elementit tuovat tummissa sävyissä kylpevälle albumille monipuolisuutta.
Kappaleista yksikään ei ole varsinainen radiohitti, mikä ei ole välttämättä aina huono asia. Tällä albumilla hitittömyys muodostuu kuitenkin ongelmaksi, sillä kappaleet katoavat mielestä melko pian musiikin lakattua soimasta.
Albumi kaipaisi vielä vähän lisäselkeyttä ja hahmotettavuutta; kertosäkeitä, jotka vaanivat kuulijaa kuin sudet.