Vuonna 2010 perustettu ruotsalainen hard rock -yhtye on takonut studioalbumeita maailmaan vuosi vuodelta kiihtyvällä tahdilla. Yhtyeen kolmas levy Awakening julkaistiin viime vuonna, ja jo nyt on aika seuraavan pitkäsoiton. Vauhtisokeuteen yhtye ei kuitenkaan ole liiemmin sortunut, ainakaan musiikin osalta.
Panopticalin kappaleet ovat yhdellä sanalla kuvattuna perusvarmoja. Suuria revittelyjä ei tapahdu, suuntaan tai toiseen, ja yhtyeen tyyli pysyy niin lojaalina itselleen, että musiikki muuttuu oikeastaan itseään toteuttavaksi ennustukseksi. Näin vältetään kyllä mahalaskut, mutta samalla valitettavasti myös yllätykset. Kappaleista mieleenpainuvimpia ovat avausraita Swallow ja levyn nimikkobiisi.
Musiikki on mietittyä, mutta yhteen seikkaan olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota, ja se on niinkin vähäpätöiseltä vaikuttava asia kuin takakannen design. Century gothicilla pötköön vedetty biisilista näyttää lähinnä yläasteen atk-tuntien söherrykseltä, erityisesti harkittuun ja luovaan kansikuvaan verrattuna. Nimestään huolimatta Panopticalin katse ei ole selvästikään yltänyt kaikkialle.