En erityisemmin pidä kokoelmista, etenkään jos niitä ei ole koostettu kronologisesti vanhimmasta materiaalista alkaen. Hyvällä tavalla hullut porilaiset hallitsevat näemmä poikkeuksen tässäkin, sillä kahden levyn mittainen, sekalaisessa järjestyksessä etenevä Kovaa kamaa on aivan loistokas paketti.
Annos on massiivinen, mutta se vie mukanaan jopa pitkäsoittoja paremmin. Onko tämä nyt sitten progressiivista lastenmusiikkia aikuisille, vapaamuotoista rocknaivismia vai mitä ikinä, mutta näin entiselle porilaiselle Rättö & Lehtisalo herättää nyt tunteita enemmän kuin koskaan.
Itseäni viehättää erityisesti kaksikon tapa kertoa tarinoita rakkaudesta. Tällaisia kappaleita löytyy hieman eri tavalla naamioituina kautta linjan. Lasitehtailijan pataljoonan ylipommieverstiä tai Spiritismiä kuunnellessa saattaa tuntea aivan aitoa herkistymistä. Sanoitusten yhdistelmä banaalia arkipäiväisyyttä ja tarkasti kohteeseen osuvaa vapaata assosiaatiota on jotain täydellisen ainutlaatuista.
Rättö & Lehtosalo tarjoaa kauttaaltaan vallatonta ja oivaltavaa taidetta. Clind Eastwoodin luotikujalle juokseminen ja Ihanan syylliset pallokalat pistävät toki myös hymyilyttämään. Ympäristöt ja tapahtumat ovat absurdeja ja arvaamattomia, mikä pätee myös musiikillisen ilmaisuun.
Eihän tämä taatusti aivan jokaiselle sopivaa seikkailua ole. Tiettyä naivistisen sydämellistä ja ennakkoluulotonta asennetta arvostavat sen sijaan viihtyvät kaksikon parissa varmasti.