Cruachan, Mael Mórdha, Darkest Era ja Primordial. Siinäpä ne nopeasti mieleen nousevat irlantilaiset raskaamman musiikin esittäjät ovatkin. Pienempiä nimiä löytyy vielä tukku kylkeen, mutta ei noilta seuduilta ole noustu maineeseen turhan helposti.
Suurta nousua tekee tuskin myöskään Old Season, vaikka yhtyeen toisessa pitkäsoitossa on siihen edellytyksiä. Beyond the Blackin yhdeksän kappaletta kerää mittaa reilun tunnin, ja pääaineena opinnoissa on heavy metalin eeppisempi puoli. Folk- tai kelttipuolen hommia ei kuulla onneksi lainkaan, mikä on äärettömän iso plussa.
Kevyen synteettisellä sinfonisella fiiliksellä ajoittain vahvistettu musisointi jättää rauhaan myös pakanallisemmat ja mustemmat räyhät. Viimeisen päälle miellyttävä ja ilmava soundi siivittää helposti sulavia, hyvin linjakkaiksi sovitettuja kappaleita, joita voisi pitää nykyjan turboiluun verrattuna jopa pehmeinä – silleen hyvällä tavalla.
Korkealta ja parhaimmillaan myös todella, todella kovaa vetävä laulaja alleviivaa kirkasotsaista tunnelmaa. Ensivaikutelma vihjaa munakkaasta naiskurkusta, mutta äänessä on reteästi John Bonham -nimellä operoiva miekkonen. Suorituksessa on sellaista heavy metaliin istuvaa ytyä ja kirkkautta, että harvemmin kuulee.
Levyn aloittava A New Dawn lupailee täyden kympin juhlaa. Todella vetävästi kulkeva, tarttuvia kuvioita sulavasti esittelevä vetäisy jää kuitenkin levyn ainoaksi ehdottomaksi täysosumaksi. Beyond the Black ei kuulosta missään vaiheessa huonolta, mutta bändi ei saa ylläpidettyä totaalista hurmosta.
Hetkellistä kykyä siihen kuitenkin löytyy, ja kokonaisuutena Beyond the Black on vakuuttava paketti eeppistä intoilua, hienoja melodioita ja keskivertoa parempaa heavy metalia. Old Seasonin maailma ei näyttäydy lainkaan pahana paikkana.